31. heinäkuuta 2012

Mamman marjapiirakka punaisista viinimarjoista


Tämä piirakka on varmastikin monille tuttu klassikko, ainakin mustikoista valmistettuna. Meillä äiti on tehnyt tätä aina punaisista viinimarjoista, ja se on ihanan raikasta ja kirpeää. Olen itse kokeillut tätä myös mustikoista, mutta pidän itse tästä viinimarjoista tehdystä versiosta. Nyt on punaiset viinimarjat kypsyneet, ja piti niitä sitten kerätä ja tehdä tätä tuoreista viinimarjoista.

Minä tein tämän kuvassa olevan piirakan tavallista syvempään piirakkavuokaan, johon riitti yksinkertainen pohjataikina, mutta laitoin viinimarjoja reilusti, sekä tein kermaviilitäytteen kaksinkertaisena. Näin syntyy paksumpi piirakka.


***

Murotaikinapohja:
100g margariinia
0,5 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
(1 tl vaniljasokeria)

Täyte:
3-4 dl punaisia viinimarjoja
200g = 1 prk kermaviiliä
reilu 0,5 dl sokeria
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria

Valmista pohjataikina vatkaamalla rasva ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmuna ja vatkaa hyvin. Sekoita ensin leivinjauhe, vaniljasokeri sekä vehnäjauhot keskenään, ja lisää nämä sitten seokseen ja vatkaa tasaiseksi.
Kaada taikina piirakkavuoan pohjalle, ja taputtele vehnäjauhoja apuna käyttäen vuoan pohjalle sekä myös reunoille. Lisää peratut viinimarjat pohjalle. Sekoita kermaviiliseoksen ainekset keskenään ja kaada marjojen päälle.
Paista piirakkaa 200°C asteisessa uunissa keskitasolla n. 25-30 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä kunnolla niin täyte hyytyy kunnolla.

28. heinäkuuta 2012

Kakkua lempparibändille!



Tuli tässä joskus taannoin mieleen semmoinen hurja idea, että tekisin kakun suosikkibändilleni Die So Fluidille, kun taas Suomeen tulisivat. Noh, tuossa huhtikuun puolivälissä sitten vahvistui keikat, ja chattailin ideastani bändin keulahahmolle Grogille, ja tiedustelin etukäteen onko remmin joukossa mahdollisesti joitain huomioon otettavia ruokavalioita tai rajoituksia.

Melkoisen selvä visio oli alusta lähtien että kakku olisi mustalla massalla päällystetty ja siihen tulisi päälle bändin punainen saksilogo. Täytteen suhteen mietin pitkään vaihtoehtoja, ja kakun väreihin olisi sopinut lakritsi/salmiakkimousse ja vadelmamousse tai tuoreita vadelmia lakritsimoussen päälle, ja kakkupohjan olisi voinut värjätä punaiseksi. En kuitenkaan uskaltanut lähteä ottamaan riskiä ja tarjoamaan salmiakkista makuelämystä briteille, se on liian suomalainen juttu ymmärrettäväksi ja melkoisen kiero maku. ;)
Päädyin sitten tekemään raikkaan moussen tuoreista vadelmista, ja siihen päälle ripottelin lehmätoffeen palasia. Marjaiset ja hedelmäiset mousset raikastavat kokonaisuutta kakussa joka on päällystetty makealla sokerimassalla tai marsipaanilla.

Kakkua nautiskeltiin muikein ilmein keikan jälkeen backstagella. ;)


***

Pohja:
4 munan sokerikakkupohja 22 cm vuoassa

Kostutus:
2 dl vaniljasokerilla maustettua maitoa

Täyte:
1 x vadelmamousse tuoreista vadelmista
moussen päälle ripoteltu reilusti lehmätoffeen palasia

Kreemi:
1 x sokerikreemi

Koristelu:
1 pkt 250g mustaa vaniljanmakuista sokerimassaa (FunCakes)
punaista sokerimassaa logoon

27. heinäkuuta 2012

Kesän tunnelmia kuvina

Olen tässä heinäkuun aikana viettänyt paljon aikaani maaseudun rauhassa vanhempieni luona. On tullut lomailun ohella puuhailtua monenlaista mattopyykistä puutarhatöihin, ja täällä eteläisimmässä Suomessa on jo satokausikin alkanut.

Mansikkasato on kypsynyt ja kävimme tilalla poimimassa 4 kukkurallista laatikkoa marjoja. Sateinen kesä on tehnyt sen että marjojen joukossa on kovin paljon homehtuneita yksilöitä, ja marjat saattavat kasvaa isoiksi mutta jäävät kuitenkin melko mauttomiksi. Mikäli tämä sateinen sää jatkuu, on vaarana että satokausi jää lyhyeksi ja marjat pilaantuvat pelloille, joten ei kannata lykätä omia mansikkahankintojaan kovin pitkään.

Myös mustikat ovat alkaneet kypsymään. Ehdimme jo äitini kanssa kerätä melkein ämpärilliset kumpikin, ja tuli tietenkin pyöräytettyä mustikkapiirakka näistä tuoreista mustikoista. Mustikoita säilöin pakkaseen, ja keitin myös mustikkahilloa. 

Vielä olisi edessä viinimarjojen kerääminen ja niiden keittäminen mehuksi. Punaiset viinimarjat alkavat olemaankin jo kypsiä, mustien valmistumista saamme odotella vielä tovin. Karviasiakin on tulossa kahden suuren pensaan täydeltä, mutta sille määrälle on hankala keksiä miten ne hyödyntäisi, hukkaankaan ei raatsisi luonnon antimia heittää. Villivadelmia aion myös lähteä etsimään, viime vuonna niitä löytyikin paljon niin tarkastetaan nämä samat tienoot.

Ja suuresti odotan että pääsen sienimetsään poimimaan suppilovahveroita ja kanttarelleja, vaikka itse en mitään sieniä syö lainkaan. Jos ei tästä sateisesta kesästä muuten voi iloita niin ainakin pitäisi sieniä tulla runsaasti.

Pakkasessa on jo talven varalle
- mansikoita
- mustikoita 
- raparperia
- mansikkahilloa
- mansikka-raparperihilloa
- raparperi-vaniljahilloa
- mustikkahilloa 

Tulossa on vielä ainakin
- vadelmia
- vadelmahilloa
- kuningatarhilloa
- viinimarjamehuja
- kokonaisia viinimarjoja

Tässä lopuksi kuvia kesän tunnelmistani.

***

Mansikoita tuli meille poimittua n. 10 kg, ja näistä sitten tehtiin hilloja 
sekä pakastettiin sopivissa annospusseissa. 
Äidin ja siskoni kanssa tuli yhteensä kerättyä n. 30 kg mansikkaa.


Metsämansikoitakin löytyi, ne tosin hävisivät 
parempiin suihin ihan sellaisenaan.


Vanhempieni luona viinimarjasato kypsyy, 
näistä sitten keitellään viinimarjamehua talven varalle.


Karviaispensaitakin löytyy vanhempieni puutarhasta. 
Näistä on ollut tapana keitellä hilloa, sekä myöskin mehua.


Näin lupaavia pilviäkin näkyi, muttei niistäkään 
syntynyt sitä kauan odottamaani ukkosmyrskyä...


Mikki-kissa osaa ottaa rennosti. 
Kissani Sirius ei ole yhtä rauhallista sorttia, ja hän ei tosiaankaan 
pysy paikallaan kun on mahdollisuus juoksennella ulkona.


Harjaneilikatkin kukkivat.


Kukkaloistoa á la tiikerililjat.


Juhannusruusut kukkivat vanhempieni pihalla.


Juhannusyön tunnelmia järvenrannalta.

10. heinäkuuta 2012

Tomaatti-juusto leipäset


Olen ahkera selailemaan erilaisia reseptilehtisiä ja leikkelemään lehdistä ja muualta talteen ohjeita joita voisi joskus kokeilla. Tätä reseptilappusten kasaa selatessani löysin tämän, joskus Pirkka -ruokalehdestä talteen leikatun ohjeen, ja kun jauhopeukaloa syyhysi niin päätinpäs kokeilla. Oli hyviä ja saa tämmöisiin pikaleipäsiin vähän vaihteluakin.

***

Taikina:
n. 100g aurinkokuivattuja tomaatteja
4 dl hiivaleipävehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 dl juustoraastetta
2 dl kylmää vettä
(loraus aurinkokuivattujen tomaattien öljyä)

Hienonna aurinkokuivatut tomaatit. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukoon hienonnetut aurinkokuivatut tomaatit, juustoraaste, sekä kylmä vesi. Itse laitoin joukkoon n. ruokalusikallisen aurinkokuivattujen tomaattien öljyä. Jaa taikina 8-10 osaan, ja taputtele jauhoja apuna käyttäen pellille n. 1 cm paksuiksi leipäsiksi. Pistele haarukalla. Paista 225°C asteessa keskitasolla n. 10 minuuttia. Parhaimmillaan nämä ovat lämpiminä.

9. heinäkuuta 2012

Marjainen hyydykekakku


Juhannuksen vietin vanhempieni luona maaseudun rauhassa perheemme parissa. Oli siinä samassa sangen hyvä tilaisuus tehdä taas jonkinlainen kakku kun oli syöjiäkin paikalla. Halusin kuitenkin tehdä jotain suhteellisen yksinkertaista enkä raahata kovin kummoisia aineksia tai välineitä mukanani, ja katselin Kinuskikissan sivuilta ideoita tämmöisiin hyydykekakkuihin, joita en ole itse kovin paljoa vielä tehnyt. Päädyin mukailemaan kuningatar-kakun ohjetta, tässä linkki alkuperäiseen ohjeeseen Kinuskikissa.

Tässä kakussa pääsin kokeilemaan montaa uutta juttua.
Ensinnäkin, pohjana käytin mansikkaisia Domino -keksejä ja ne toimivat yllättävän hyvin pohjana ja makukin oli hyvä. Itse en pidä Digestive -pohjasta niin tämä oli hyvä vaihtoehto. Aion hyödyntää ideaa varmasti uudelleen, mielessä pyörii jo minttu-suklaa-juustokakku.
Tämä kakku hyydytettiin ilman liivatetta, ja tässä olisi pitänyt käyttää Hyytelösokeri Multi -nimistä tuotetta jota ei kuitenkaan meidän lähikaupasta löytynyt, niin laitoin sitten vain tavallista hyytelösokeria joka ei kuitenkaan riittänyt pitämään kakkua kasassa leikkaamisen jälkeen. Eli tästä opimme siis että pelkkä hyytelösokeri ei itsessään riitä hyydyttämään kakkua. Minun moka siis.
Kakkuun sai hyvin käytettyä pakkasesta viime vuoden marjoja ennen uutta satokautta, siksi kakkuun tulikin laitettua punaisia viinimarjoja kun vadelmat olivatkin jo huvenneet. Kakkukin hupeni nopeasti lautaselta vaikka vähän valuvaa olikin, maku oli siis kyllä kohdillaan.

Amerikkalainen kirsikkapiirakka


Minun rakkauteni kohde on kirsikat kaikissa mahdollisissa muodoissa, ja on harmi että Suomessa kirsikat tuntuvat olevan aivan liian aliarvostettuja. On välillä sangen vaikea löytää esim. kirsikkahilloa (joka onneksi palasi Lidlin valikoimiin) tai kirsikoita säilöttynä tai pakastettuna. Näitä ja kaikenmaailman kirsikkaherkkuja löytyy useimmiten venäläisiä ja virolaisia elintarvikkeita myyvistä liikkeistä.

Mutta kirsikkapiirakat, niihin minulla on useampi ohje ja tässä nyt sitten yksi ja tämmöinen perinteinen amerikkalainen ristikkokantinen kirsikkapiirakka, jonka täytteessä on käytetty tuoreita kirsikoita.
Kirsikkapiirakkahan oli sangen keskeisessä roolissa myös tv-sarjassa Twin Peaks, jossa taivaallisen makuista kirsikkapiirakkaa kutsuttiin "a cherrypie that'll kill you", ja sitähän nautittiin Double R -dinerissa "damn fine cup of coffee" kanssa.

***

Pohjataikina:
5 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
3 rkl sokeria
175 g margariinia
1 dl vettä

Täyte:
1 litra perattuja kirsikoita (n. 1 kg)
2 dl sokeria
3 rkl Maizena -maissitärkkelystä
1 tl vaniljasokeria
loraus sitruunamehua
3 tippaa karvasmanteliaromia
(loraus kirsikkalikööriä)

Huuhtele ja perkaa kirsikat, eli puolita ja poista kivi sisältä ja tarkista ettei joukossa ole huonoja yksilöitä tai esim. lintujen nokkimia. Sekoita kulhossa sokeri, Maizena, vaniljasokeri, sitruunamehu sekä karvasmanteliaromi ja mahdollinen likööri, ja lisää tähän kirsikat ja anna maustua sen aikaa kun valmistat pohjataikinan ja annat sen levätä kylmässä.
Pohjataikina valmistetaan sekoittamalla keskenään jauhot, suola ja sokeri, ja nyppimällä rasva näiden joukkoon. Lisää joukkoon vesi ja kun taikina on tasainen massa, laita se muovipussissa jääkaappiin lepäämään toviksi. Taikinasta kaulitaan ensin vuoan pohjaan ja reunoille yltävä piirakkapohja, ja lopusta taikinasta joko toinen pyöreä levy kanneksi, tai sitten siitä leikataan n. 1,5cm levyisiä pitkiä  suikaleita ristikkoa varten. Taikinasta riittää hyvin isompaankin piirakkavuokaan (omani oli halkaisijaltaan 29 cm) sekä päälle tulevan ristikon tekemiseen tai vaihtoehtoisesti umpinaiseen kanteen.Taikina riittää hyvin isompaankin piirakkavuokaan (omani oli halkaisijaltaan 29 cm).
Eli vuoan pohjalle taikina, ja siihen päälle sitten täyte, ja sitten päälle joko ristikko tai umpinainen kansi (kannattaa kuitenkin vaikka haarukalla tai jollain piikillä jokunen reikä siihen tehdä). Uuniin 225°C asteeseen ensin 15 minutttia ja laske lämpö 175°C asteeseen ja paista vielä n. 40 minuuttia.

Suosittelen laittamaan vuoan alle leivinpaperin suojaksi, tämä nimittäin saattaa helposti kiehua yli syvemmästäkin vuoasta. Tämä keino ei välttämättä estä tätä ja edessä voi silti olla uuninpuhdistusperaatio, minun piirakkani nimittäin ruikki täytelientä myös uunin seinille kuin suihkulähde, hupsistakeikkaa. :D

6. heinäkuuta 2012

Intialainen soijakorma & keltainen riisi


Tämä on yksi suosikkiruoistani, ja on maistunut hyvin myös sekasyöjäystävilleni. Jostain intialaisesta reseptistä tämän olen aikoinani muuttanut vegeversioksi ja tehnyt hunajaa lukuunottamatta vegaanisesti. Mausteiden tuoksu valtaa keittiön ja saa veden kielelle. Tulista tämä ei kuitenkaan ole ja jogurtti pehmentää mausteita.

Intialaisen aterian voi täydentää mangolassi-juomalla sekä itsetehdyillä Naan-leivillä, joiden ohjeet lisään tänne lähitulevaisuudessa.

***

Korma-kastike soijasta:
200 g soijapaloja (+kasvisliemikuutio)
1 iso sipuli
1 kynsi valkosipulia
2 rkl hunajaa (vegaanit voivat vaihtaa siirappiin)
loraus soijaa
sitruunamehua
2-3 dl vettä
0,5 tl muskottia
0,5 tl pippurirouhetta
1 tl kurkumaa
1 tl paprikajauhetta
1 sitruunan kuori raastettuna (pese sitruuna ensin)
2 dl maustamatonta soijajogurttia
4 tl vehnäjauhoja

Keitä soijapalat (tai sama määrä soijasuikaleita tai -pyöryköitä) kasvisliemikuution kanssa. Valuta siivilässä ja painele ylimääräinen neste pois. Pilko sipuli hienoksi ja kuori valkosipuli. Kuumenna pannu ja lisää öljy, hunaja, soijakastike ja sitruunamehu pannulle ja sekoita, sitten lisää soijapalat ja kierittele nesteessä. Lisää pilkottu sipuli sekä raastettu valkosipulinkynsi. Lisää mausteet ja raastettu sitruunan kuori, kääntele, ja lisää vesi ja hauduta hetki. Kun vesi on haihtunut, lisää joukkoon maustamaton soijajogurtti johon on lisätty vehnäjauhot. Tässä vaiheessa tarkista maku ja lisää mausteita tarpeen mukaan, kannattaa kuitenkin olla varovainen erityisesti muskotin kanssa joka on hyvin voimakasta. Anna hetken hautua miedolla lämmöllä niin että maut tasaantuvat. Tarjoile keltaisen riisin kanssa.


Keltainen riisi:
3 dl riisiä
1 sipuli
tilkka öljyä
7 dl vettä
0,5 kasvisliemikuutio
1 kanelitanko
1 tl kurkumaa

Huuhtele riisi pariin otteeseen, näin tärkkelys peseytyy pois ja riisistä tulee kirkkaampaa ja irtonaisempaa. Hienonna sipuli. Kuullota sipuli öljyssä kattilan pohjalla ja lisää vesi ja mausteet. Kun vesi kiehuu, lisää riisi ja anna kiehua hiljalleen kypsäksi kannen alla kunnes vesi on haihtunut, n. 15-20 minuuttia.

5. heinäkuuta 2012

Italialainen focaccia-leipä


Ihana ystäväiseni Jonna on tässä useaan otteeseen kertonut leipomastaan focacciasta joka kuulostaa niin älyttömän hyvältä, että oli pakko urkkia resepti ja kokeilla itsekin. Ja Leivotaan -lehden uusimassa numerossa oli hyvä idea leipoa tämäntyyppinen leipä irtopohjavuokaan, niin saa helposti hyvännäköisen tarjottavan vaikka juhlapöytään. Tämmöinen sitten tuli tehtyä ja oli todella hyvää, ja kuten Jonna varoitteli, tämä focaccia hupenee alta aikayksikön. Ja kappas, täytteiden värit muodostivat Italian lipun värit! Buon appetito!

***

Taikina:
3 dl vettä
25 g = 0,5 pkt tuorehiivaa
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
n. 5 dl vehnäjauhoja

Pinnalle:
oliiviöljyä
suolaa
valkosipulia
tuoretta basilikaa
kirsikkatomaatteja puolikkaina
mozzarellaa palasina

Yhdistä kädenlämpöiseen veteen hiiva, öljy ja suola ja anna näiden liueta. Sitten alustetaan jauhoja mukaan kunnes taikina alkaa irtoamaan kulhosta ja käsistä. Anna taikinan kohota n. puoli tuntia.

Taputtele kohonnut taikina pellille haluamaasi muotoon, tai kuten minä tein niin irtopohjavuokaan (26 cm) jossa paperi pohjalla ja reunat öljytty.
Voitele focaccia oliiviöljyllä, ripottele päälle suolaa. Hienonna valkosipulinkynnet raastimella ja hiero focaccian pintaan. Ripottele päälle hienonnettua tuoretta basilikaa. Painele kirsikkatomaatin puolikkaat ja mozzarellan palaset kiinni leipään.
Paista focacciaa 225°C asteessa noin 15 minuuttia, kunnes pinta alkaa saamaan väriä.
Ohjeen tuplaamalla saat pellillisen focacciaa, hiivaa riittää kuitenkin hieman vajaa paketillinen ettei se maistu liikaa hiivalle.

Pietarin matka

Pääsin tässä hiljattain toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ja matkustin Venäjälle. Venäjä on monella tapaa kiehtonut minua jo vuosia, niin historiansa kannalta, kielenä ja kulttuurina, ja onhan Venäjä kuitenkin Suomen naapurimaa. Ja toki ruokapuolenkin takia, vaikka kasvissyöjälle venäläinen keittiö ei paljoa tarjoa vaihtoehtoja kun lihan, riistan ja kalan käyttö on hyvin runsasta.

Matkasimme muruseni kanssa Pietariin toukokuun lopulla, kun saimme todella edullisen risteilytarjouksen, johon sisältyi laivamatkat Helsingistä Pietariin ja takaisin ikkunallisella hytillä, sekä buffet-aamiaiset ja -illalliset mennen tullen, sekä kuljetus Pietarissa satamasta keskustaan ja takaisin.
Laiva oli St. Peter Linen Princess Maria, joka lähti Helsingistä lauantai-iltana, oli sunnuntai-aamuna perillä Pietarin satamassa, ja lähti takaisin kohti Helsinkiä sunnuntai-iltana ja Helsingissä olimme sitten maanantai-aamuna.

Buffet-illallisen valikoima oli kasvissyöjien, eli meidän kummankin kannalta melko heikko, lämpimistä ruoista löytyi ainoastaan jotain keitettyä riisiä jossa oli jotain papuja joukossa, ja sitten höyrytettyjä sekavihanneksia ja perunoita... Söimme lähinnä jotain pastasalaattia josta minä vielä jätin oliivit syömättä. No mutta jaksoipahan keskittyä oleellisen eli jälkiruokapöytään kunnolla!
Aamiaisella onneksi oli jo helpompaa saada kupunsa täyteen, ja siinä samalla vielä kerrata venäjänkielen sanastoa.

Kristuksen ylösnousemuksen katedraali eli Verikirkko.

Minun matkasuunnitelmiini kuului nähdä ja kokea asioita, päällimmäisenä varmaankin nähdä sipulikirkkoja joista eniten odotin Verikirkkoa eli Kristuksen ylösnousemuksen katedraalia. Ostoksille en ollut lähtenyt, eikä se oikeastaan Venäjälle matkustettaessa kannata monien tavaroiden ja nk. merkkituotteiden ollessa siellä selkeästi kalliimpia. Etukäteen olin kyllä ajatellut aina yhden maatuskan lisää mahtuvan kokoelmiini, mutta Venäjällä maatuskat olivat kaksi-kolme kertaa kalliimpia kuin Tallinnassa, enkä edes törmännyt semmoiseen yksilöön joka aiheuttaa tunteen että tämä on pakko saada.


Eremitaaši

Meidän päivämme kului kävellen paikasta toiseen ja minä siinä samassa räpsin kuvia sieltä täältä. Kävellen jaksoi aivan hyvin kiertää nämä keskeisimmät nähtävyydet Iisakin kirkolta (Исаакиевский собор) Eremitaašille (Эрмитаж), sieltä Verikirkolle (Собор Воскресения Христова), ja pääkatu Nevski Prospektia (Не́вский проспе́кт) pitkin ja sen ympäristöä tutkaillen.


Kupetz Eliseevsin kauppahalli

Siinä sitten yhtäkkiä silmien edessä oli joku aivan mieletön rakennus, ja sen korkeissa näyteikkunoissa aivan mahtavia valtavia koristekakkuja! No sanomattakin on selvää että sinne oli tietysti minun päästävä. Tämä paikka oli kauppahalli Kupetz Eliseevs (Купцов Елисеевых). Heti ovella oli arvokkaasti pukeutunut ovien avaaja joka ojensi ostoskorin asiakkailleja toivotti tervetulleeksi, ja tuntui heti kuin olisin astunut johonkin toiseen maailmaan ja ihan eri aikakauteen. 
Sieltä löytyi myyntitiskit leipomotuotteille, konditoriatuotteille, konvehdeille, lihoille ja mereneläville, kahville ja teelle, sekä viineille ja juustoille. Keskellä siinä oli pieni kahvila. Minä olin aivan häkeltynyt tästä paikasta ja ahmin silmilläni niitä kaikkia ihania herkkuja joita myyntitiskit olivat skarpissa järjestyksessä täynnä. Päädyin sitten ostamaan kirsikkahilloa, ja mukaan macaronseja. Olisi ollut mukava ostaa vaikka mitä mutta eipä ne olisi oikein säilyneet kun kuljimme ympäriinsä ja oli lämmin päiväkin. Lisäksi Suomen ja Venäjän välillä on tullirajoituksia elintarvikkeissa, näistä kannattaa ottaa selvää ennen matkaa. 
Tuonne jos töihin pääsisi niin olisi melkoinen unelmien ympäristö minulle, pitäisiköhän skarpata tuon venäjänkielen opiskelussa? Tässä vielä hieman kuvia tuosta konditoriatiskistä, koska sanat eivät riitä.


Leivoksia...

... hieman lisää leivoksia...

... ja vielä lisää leivoksia...

... kandeerattuja hedelmiä...


... suklaata...

... ja Macaron -leivoksia.

Koristekakkuja Kupetz Eliseevsin näyteikkunassa

Nevski Prospektilla sijaitsee myös Suklaamuseo (Музей Шоколада) joka on helppo löytää kun näkee valtavankokoisen suklaapukin kadulla. Piipahdimme siellä ihastelemassa suklaisia taideteoksia joita tässä myymälässä oli vaikka minkälaisia koristeellisista karusellihevosista Lenin -patsaisiin.

Yksi Suklaamuseon myyntitiskeistä.

Etukäteen olin lukenut tämmöisistä munkkibaareista, joissa kannattaa piipahtaa ja niistä löytää todellista venäläistunnelmaa ja voi vahvasti aistia myös menneen Neuvostoajan. Kun sitten vihdoin löysimme tämmöisen paikan, oli siellä melkoinen jono joka koostui vain paikallisista ihmisistä. Jonotimme varmaankin n. puoli tuntia mutta kokemus oli kyllä sen arvoinen. Paikalla ei ollut varsinaista nimeä, mutta se sijaitsi Bolšaja konjušennaja -kadulla, ja ikkunoissa lukee Пышки.


tä ei kannata ohittaa!

Paikka oli pieni ja vaatimattoman näköinen, ja siellä oli vain pari pöytäryhmää sekä seisomapöytiä, joilla oli serviettitelineessä paperisuikaleita. Paikassa myytiin vain näitä munkkeja eli pyškejä (Пышки) ja niitä ostetaan kasoittain, jokaisella oli näitä edessään vähintään 4 tai 5. Lisäksi munkkien seuraksi ostetaan makeaa maitokahvia, jota on isossa metallitonkassa tiskillä. Munkkeja tuotiin koko ajan lisää tiskille ja ne olivat vielä kuumia ja siis vastavalmistuneita. 

Asiointi on yksinkertaista, sanot tädille montako munkkia tahdot (jos ei osaa venäjän lukusanoja niin määrän voi näyttää myös sormilla), täti lappaa munkit lautaselle ja ripauttaa reilusti tomusokeria päälle, ja sitten rahastus. Munkit syötiin hotkien ja näillä paperisuikaleilla kiinni pitäen. Ulko-oven vieressä oli vielä peili, jossa tarkistettiin ettei sokeria ole jäänyt suunpieliin ja kasvoille. Luin tästä paikasta jälkikäteen, että kahvila on toiminut jo liki 50 vuotta, ja käytössä on edelleen myös alkuperäinen munkkikone. Myös useimmat työntekijätkin ovat palvelleet siellä Neuvostoajoista asti.

Pyška on maultaan ja olomuodoltaan melko lähellä suomalaista rinkilämunkkia, mutta ovat selkeästi ilmavampia ja pehmeämpiä. Näiden reseptin haluaisin löytää ja kokeilla.


Venäläismunkkeja eli pyškejä

Matkavinkeistä olin lukenut, että Pietarista kannattaa katsella ja ostaa kauniita tee-astiastoja, ja niin minäkin päädyin hankkimaan ehkä maailman kauneimman teekannun ja kaksi kuppia aluslautasineen, noin 16 eurolla. Teeastiastoni ostin Gostiny Dvorin (Гостиный двор) ostoskeskuksesta joka sijaitsi hyvin keskeisellä paikalla Nevski Prospektin varrella. Siellä valikoimaa astiastojen suhteen oli paljon, kestikin hetken että olin katsellut vaihtoehdot ja pystynyt päättämään minkä halusin.


Ostamani teesetti.

Kaikenkaikkiaan kaupunki oli hyvin kaunis ja loistelias. Rakennukset olivat kauniin värisiä ja hyvin koristeellisia, mutta arkkitehtuuri ei kuitenkaan dramaattisesti poikennut esimerkiksi Helsingistä. Yksi asia minkä huomasin melkein heti, oli se että missään kaduilla tai muualla ei näkynyt roskia, ja miten paljon semmoinen voikaan vaikuttaa katukuvaan. 
Ja metroasemat, ne olivat kuin palatseja ja kannattaa tosiaan maksaa 25 ruplaa metropoletista eli zhetonista ja käydä laitureilla asti katsomassa näitä, ja muutenkin metrolla on kätevää ja helppoa kulkea Pietarissa.
Admiralteyskajan metroaseman laiturit

Myös ihmiset olivat hyvin samankaltaisia suomalaisten kanssa niin ulkonäöllisesti kuin muutenkin. Kyllä sielläkin näkyi ihan kaikenkokoisia ja -näköisiä ihmisiä ja ihan rennosti pukeutuneita. Tämä ehkä hieman jopa yllätti minut, positiivisesti. 
Jostain syystä koen vanhempaa sukulaisuuden tunnetta venäläistä kansaa kohtaan kuin ruotsalaisia, vaikka minulla ei ole minkäänlaisia sukujuuria siellä. Hassua on se että minua luullaan usein ulkonäön perusteella venäläiseksi tai kysytään juuri tätä onko minussa venäläissukuisuutta.

Lopun yhteenvetona matkasta voin todeta, että ensinnäkin Pietarissa oli aivan turvallinen olo ja nämä peloittelupuheet siitä sun tästä joutavat roskakoriin. Kyllä sinne uskaltaa ja kannattaakin lähteä. Venäläiset olivat ystävällisiä ja kommunikointi onnistui monin paikoin myös englanniksi jos venäjänkielen taidot eivät riitä.
Jos St. Peter Line hieman uudistaisi laivaa ja hyvällä maulla sisustaisi tilat uudelleen, ja sitten markkinoisi tätä juttua kunnolla, voisi tästä Pietarin risteilymatkailusta tulla samanlainen juttu kuin silloin ennen oli Ruotsin-laivoilla käyminen.

Jos vielä joskus pääsen Pietariin, olisi mukavaa nähdä se talvella. Ja menisin ehdottomasti katsomaan Pietarin Music Hall -teatteriin (Санкт-Петербургский Государственный Театр Мюзик-Холл) jotain showta, sekä Kunstkameran (Кунстка́мера) antropologian ja etnografian museoon katsomaan Frederik Ruysch'sin kokoelmaa lasipurkkeihin säilötyistä ihmisruumiin poikkeavuuksista ja kummajaisista.

4. heinäkuuta 2012

Kristallipullat



Kristallipulliin tutustuin jokunen vuosi sitten, kun olin lähdössä juhannukseksi vanhempieni luo, ja kiireellä hain jotain matkaevästä bussimatkalle. Kaupassa sattui silloin olemaan jonkun pienleipomon edustaja maistattamassa ja myymässä tuotteita, ja kristallipullat näytti sen verta houkuttelevilta että semmoisen halusin. No, sainpas niitä vielä kaksi yhden hinnalla kun myyntipöydät oli saatava tyhjäksi. Voi elämän kevät miten hyviä ne olivat, ihanan pehmeitä ja vaniljaisia.
En törmännyt kristallipulliin muutamaan vuoteen, kunnes jostain ne muistin ja päätin etsiä ohjeita ja kokeilla itse. Minä tein omani kaurapohjaiseen vaniljakastikkeeseen ja käytin laktoositonta margariinia, joten näistä tuli sitten vegaanisia. Näiden kanssa sitä vaniljaa ei kannata säästellä, jos vain saisin käsiini jostain sitä vaniljajauhetta tai -uutetta niin lisäisin sitä taikinaan.
Näitä kannattaa kokeilla vaikka olisi muuten pullaan kyllästynyt, tosin voiko näin edes käydä, epäilen!


***

Taikina:
500 ml vaniljakastiketta
1 pkt = 50 g tuorehiivaa
1,5 dl sokeria
2 rkl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
1 tl suolaa
n. 12 dl vehnäjauhoja
100 g margariinia

Pinnalle paistamisen jälkeen:
50 g margariinia sulatettuna
sokeria
vaniljasokeria


Lämmitä vaniljakastike hiljalleen kädenlämpöiseksi, murenna joukkoon hiiva ja lisää sokeri, vaniljasokeri, kardemumma ja suola. Sekoita joukkoon osa vehnäjauhoista ja huoneenlämpöinen margariini, ja alusta joukkoon pikkuhiljaa loput vehnäjauhoista. Jätä taikina lepäämään ja kohoamaan liinan alle.
Jaa taikina 18-26 osaan riippuen miten isoja pullia tahdot. Pyörittele palat tangoiksi ja tee tangosta solmu. Anna kohota liinan alla vielä ennen paistoa. Pullia ei voidella ennen paistamista. Paista 200°C asteisessa uunissa n. 8-10 minuuttia niin että pullat saavat kevyesti väriä.
Kun pullat ovat jäähtyneet, voitele ne sulalla margariinilla ja kierittele sokeriseoksessa. Nomskis!

Ohje on sellaisenaan kananmunaton, maidottoman ja samalla tietysti laktoosittoman siitä saa käyttämällä  vaniljakastikkeena kasvipohjaista vaniljakastiketta (AlproSoya, Oatly, GoGreen, Sunnuntai), ja margariiniksi laktoositonta Sunnuntai leivontamargariinia.

2. heinäkuuta 2012

Gluteeniton mansikka-raparperipiirakka


Harva tuskin olisi yhtä innoissaan saadessaan kylään gluteenitonta ruokavaliota noudattavan henkilön, kuin minä olin tässä viikonloppuna. Sainpas nimittäin hyvän syyn kerrankin kokeilla leipoa gluteenittomasti!

Ostin tätä varten gluteenitonta jauhoseosta ja tein piirakan muuten aivan normaalisti ohjeen mukaan samoilla mittasuhteilla, mutta korvasin vain vehnäjauhon tällä gluteenittomalla jauhoseoksella. Olin juuri tuonut vanhempieni luota ison nipun oman puutarhamme raparperia, ja tahdoin siitä tehdä jotain, ja vaihtelun vuoksi lisäsin piirakkaan raparperin lisäksi myös mansikoita.

Pelkäsin että tämä olisi ollut jotenkin vaikeaa, tai että maku tai rakenne olisi jotenkin huono, mutta yllätyin iloisesti kun piirakka paistui ja kohosi aivan kuin normaalisti, ja sai kauniin värinkin vaikka jauhot ja taikina oli aivan valkoista. Mausta en itse huomannut eroa, ja rakenne oli ihanan pehmeä ja kuohkea, melkeinpä jopa parempi kuin tavallisista vehnäjauhoista tehtynä. Toivottavasti saan pian uudelleen taas leipoa gluteenittomasti!

***

Pohja:
3 dl gluteenitonta jauhoseosta
1,25 dl sokeria
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
2 dl maitoa
100g margariinia sulatettuna

Pinnalle:
1 reilunkokoinen raparperinvarsi
200g tuoreita mansikoita
sokeria
vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään, ja lisää joukkoon kananmuna, maito ja sulatettu margariini, sekoita. Kaada voideltuun uunivuokaan, ja asettele päälle mansikat ja raparperit. Ripottele pinnalle hieman sokeria ja vaniljasokeria. Paista 200°C asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. 
Tarjoile esim. vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.