29. helmikuuta 2012

Mudcake


Kun kipeänä oleva poikaystävä pyytää leipomaan jotain hyvää, voiko siitä kieltäytyä millään syyllä? Ei. Päädyin sitten leipomaan mudcakea, eli suomalaisittain melko ällöttävältä kuulostavaa mutakakkua. Mutta ei voi sanoa kuin että omnomnom. Helppoa, nopeaa ja suklaista!

Ohje:
4 munaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja (Anni Helena)
2 tl leivinjauhetta
200g margariinia
200g tummaa suklaata, esim. Taloussuklaa -levy

Sulata margariini ja siihen samalla suklaa paloina, vaahdota munat ja sokeri, ja sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. Yhdistä munasokerivaahtoon jauhoseos sekä suklaa ja rasva, sekoita varovasti ja mahdollisimman vähän.
Laita irtopohjavuoan (halkaisijaltaan n. 24 cm) pohjalle leivinpaperi, ja voitele ja korppujauhota vuoka. Kaada taikina vuokaan, ja paista 200° C keskitasolla n. 15-20 minuuttia. Oma uunini oli varsin tehokas ja 20 minuuttia oli ehdoton maksimi, koska kakun on tarkoitus jäädä keskeltä raa'aksi. Kakku kuitenkin jäähtyessää laskeutuu ja tiivistyy, eikä jää valuvaksi taikinaksi.
Valmiin kakun voi koristella yksinkertaisesti sihdatulla tomusokerilla, tai annospalojen päälle tai viereen voi laittaa kermapursotuksen.

Kesäinen mansikkakakku


Minun täytyy nyt sanoa, etten tiedä mitään tylsempää ja mielikuvituksettomampaa kuin mansikkakermakakku. Eikä se edes ole mikään järisyttävä makuelämys. Kuivaa kakkupohjaa, välissä hilloa ja ehkä banaanilastuja, päällä tuoreita mansikoita ja reunoilla kermavaahtoa. Voi elämän kevät!
Minun mielestäni kakussa pitää olla paksummat täytekerrokset kuin itse kakkupohjalevyt, ja kakun pitää olla kostean mehevää.

No tuli tuossa kesällä 2011 äidin pyynnöstä tämmöinen tehtyä juhannuksen kahvipöytään. Äiti oli pohjan tehnyt etukäteen ja minä sain työstää kakun loppuun. Päätin laittaa väliin mansikkamoussea, kostukkeena vaniljasokerilla maustettua maitoa, ja halusin panostaa visuaalisuuteen ja kokeilla mansikoiden latomista viipaleina tuommoiseksi ruusukemaiseksi, päälle tein vielä hyytelösokerista mehukiilteen.
Äitini on vannoutunut kuohukerman käyttäjä ja kaapista ei löytynyt kuin sitä, ja sen vatkaamisesta ei tullut mitään koska oli ukkosta ilmassa. Kävimme etsimässä jonkinsortin kermaa paikalliselta huoltoasemalta joka oli vielä auki, ja siellä sattui olemaan minun suosimaani Flora Vispiä yksi purkki kylmäkaapissa, kakku oli siis pelastettu. Paitsi että äitini ei omista minkäänlaisia pursotusvälineitä, ja tekee aina pussin voipaperista taitellen ja saksii siihen aukon josta tulee kruunutyllaa muistuttavaa jälkeä. Minä olin jo melkein vaipumassa epätoivoon kun ei ollut Kaiserin ammattilaistasoisia tyllia jotka kotoani löytyvät, ja kunnon pursotuspussia, olen nimittäin jonkin verran välineurheilija monessakin asiassa. Joten pursotukset ovat mitä ovat, en ota niistä vastuuta. ;)

Mutta nätti tuo tapa laittaa mansikat, tulee heti juhlavamman näköinen.