Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa

Tässä pari kuvaa mistä kaikki alkoi...

Pikku-Sokerihelmi leipomassa ruisleipää mummin kanssa.

Pikku-Sokerihelmi voitelemassa pullia äidin apuna.

Kakku kissalle

Tämä idea oli ehkä hullunkurisin taas vähään aikaan. Päätin nimittäin tehdä kissallemme Siriukselle oman kakun hänen juhlapäiväkseen 16.12, joka on hänen saapumispäivänsä meille. Löytökissataustansa vuoksi kun emme tiedä Siriuksen syntymäpäivää tai edes tarkkaa ikää, niin olemme tätä päivää pitäneet sitten hänen juhlapäivänään. Koska hän on niin rakas. ♥

Tähän kun kävin Stockmanni lihatiskiltä ostamassa raaka-aineita, niin taisi myyjiä huvittaa kun ostin niin pieniä määriä tavaraa ja kerroin niistä tulevan kissankakun. Tuota broileria löytyi viikon päätteeksi koulun kylmiöstä, ja se oli jo kertaalleen pakastettua ja olisi mennyt biojätteeseen, niin otin sitä mukaani tätä varten.  Lemmikeille voi helposti tehdä hyvinkin yksinkertaisista raaka-aineista herkullisen ja hienon kakun!

* * *

Pohja:

1 kananmuna paistettuna

1. kerros:

tartarjauhelihaa

2. kerros:

kypsää maustamatonta broileria paloina

liivate-vesiseos (+ SalmoPet -kalaöljyä mauksi) hyydyttämään

Pursotukset:

vispikermaa (laktoositon)

Koristukset:

sydämenmuotoisia kissanherkkunappuloita

raakaa lohta siivu ruusukkeeksi

Ensin siis vatkasin kananmuna kevyesti ja paistoin pannulla 10 cm:n muottirenkaan sisällä, näin sain siitä oikean kokoisen ja tasaisen. Kananmunapohjan päälle painelin tiiviisti jauhelihan, ja jauhelihan päälle seoksen, jossa oli kypsää broileria palasina ja hieman liivate-vesiseos hyydyttämässä. Tämän annoin hyytyä yön yli jääkaapissa tämän muottirenkaan sisällä.
Seuraavana päivänä sitten koristelin kakun kermapursotuksin (johon käytin ihan minikokoista tähtityllaa), nappuloin ja lohiruusukkeella. Asettelin kakun pienelle lautaselle jossa oli pieni pääkallopitsipaperi, ja sitten Sirius pääsikin jo maistelemaan kakkuaan. Herran oli aluksi hämmennyksissä ylimääräisestä ruokatarjoilusta outoon aikaan, mutta hoksattuaan mistä oli kysymys, alkoi hän lipoa ensin kermoja ja sitten sai siivun kakkua ja mutusteli sitä samalla muristen että "om nom nom". Höpsö otus. ♥

Jouluisia ajatuksia...

Minuun on tuntunut viimepäivinä iskeneen jouluintoilu. Yleensä se ei tapahdu ihan näin aikaisessa vaiheessa, mutta ilmeisesti postiluukusta tipahtelevat mainospommitukset ovat tehneet tehtävänsä. Tekisi mieli viritellä jo jotkut jouluvalot, ja alkaa leipomaan jouluntuoksuisia herkkuja ja paketoimaan lahjoja. Onko tämä vielä liian aikaista? Kai joku muukin jo suunnittelee joulua?

Lapsuuden jouluihin kuului aina kinastelut pikkuveljen kanssa siitä, kumpi saa lukea ensin minkäkin lelumainoslehden. Näiden innoittamina sitten kirjoitettiin Joulupukille, ja tämä pääosin lahjatoiveita sisältänyt kirje vietiin aina illalla ulos johonkin mistä Joulupukin apulaiset sen löytävät, ja aamuun mennessä kirje oli hävinnyt eli ilmeisesti haettu.
Joulukuusi meillä oli joka joulu, ja kuusivarkaissa käytiin isin kanssa. Usein kuusi oli niin iso, että isi sanoi sen olevan jouluseitsemän eikä joulukuusi. Eräänä jouluna, kun olimme ihan pieniä ja pikkuveljeni oli vielä ryömimisiässä, hän kaatoi aattoiltana kuusen päälleen, kahdesti.
Koristuksista muistan hyvin vanhan oranssipaperisen Betlehem-tähden, eli semmoinen paperinen tähti jonka sisään tulee lamppu, ja tämä roikkuu ikkunan edessä. Ja ikkuinoissa oli perinteiset kyntteliköt, ja usein oli johonkin pihan kuuseenkin laitettu jouluvalot. Veljen kanssa rakentelimme lumipalloista lyhtyjä.
Isäni on melko kelmi, koska hänen toimestaan rakentelimme useampana jouluna ansoja Joulupukille, jotta voisimme varastaa pukilta muidenkin lasten lahjat. Tosi reilua. :D Lapsena sitä tietysti innostui kun sai jotain kovasti toivomaansa, eli tyypillisesti jotain leluja. Ja mitä enemmän paketteja, sitä malttamattomampana sitä odotti että niitä pääsi avaamaan. Iän myötä yleensä pakettien määrä vaan on ollut laskusuhdanteinen, ja siksi omista lahjatoiveistaan pitääkin välillä huolehtia itse.

Tänä vuonna olemme muruseni kanssa ajatelleet viettää joulun rennosti mutta tunnelmallisesti kotonamme. En siis itse aio ottaa sen suurempaa joulustressiä, enkä aiheuttaa sitä muillekaan. Minusta olisi kiva kutsua vaikka meidän molempien vanhemmat syömään ja kahvittelemaan näiden välipäivien aikana. Muutenkin joululoman aikana tulee varmastikin käytyä vanhempien luona.
Joulun ohessa meillä juhlitaan aina myös miehekkeen synttäreitä 27.12, ja välillä näiden kahden juhlan välille on hankala tehdä selvää eroa. Voin vaan kuvitella miten kurjaa on ollut lapsena kun synttärit on olleet aina joulun aikoihin. Tänä vuonna aion vihdoinkin toteuttaa suunnitelmani ja tehdä Karvinen-kakun hänelle.

Joulun ajan suunnitelmiini kuuluu...

- Suklaakalenteri pitää olla, siltikin vaikka ikää on jo 25 vuotta. Perinne se on tämäkin. :D

- Tykkään myös joulukorttien lähettämisestä ja saamisesta, tämän vuoden kortit onkin jo hankittuina.

- Käymme isäni kanssa Tarja Turusen joulukonsertissa joka vuosi, ainakin kerran.

- Muruseni kanssa olemme jo useampana vuonna suunnanneet Tallinnaan 2-3 yöksi juuri ennen joulua tai välipäivinä. Tänäkin vuonna ajatuksissa olisi käydä hakemassa joulufiilistä etelänaapurimme joulutoreilta.

- Kuunnella amerikkalaisia joululauluja mm. Ella Fitzgeraldin, Michael Bublén ja Frank Sinatran esittäminä. Suomalaiset joululaulut lapsikuoroineen ovat vähän liian harrasta minun makuuni.

Joulukuusi meiltä toki löytyy, semmoinen pieni kiiltävänmusta muovikuusi, johon laitan koristeiksi kimaltavia valkoisia lumihiutaleita, hopeisia  ja mustia pieniä palloja, pinkkiä helminauhaa. Tänä vuonna voisin hankkia siihen lisää jotain kimaltavia epäjouluisia asioita kuten venetsianaamioita, korkokenkiä ja timantteja.
Muita joulukoristuksiamme ovat musta takorautainen kynttelikkö jossa on mustia barokkitimantteja. Yhdet kirkkaat jouluvalot meillä on kuutionmallisessa lasimaljassa. Betlehemin tähti meiltä myös löytyy, se on tosin on musta ja kuvioitu hopeisin kimaltavin ornamentein.
En oikein välitä mistään perinteisistä joulukuvioista, ne eivät sovi meidän kotiimme ollenkaan, vaan enemmän perhejouluun maalla. Krumeluuria ei voi olla koskaan liikaa.

Joulupöytäämme kuuluu...
- lanttulaatikko (itsetehty)
- porkkanalaatikko (itsetehty)
- rosolli + pinkki kermavaahto (itsetehty)
- seitankinkku (itsetehty) + sinappia
- Cheatin' Roast Turkey -vegepaisti (näitä saa mm. Ruohonjuuresta)
- mahdollisesti joku kastike näille kinkunkorvikkeille
- luumurahka

Olen pienestä asti joulupöydässä täyttänyt lautaseni rosollilla ja lanttulaatikolla, ja tällä kaavalla mennään edelleen. Ja rosolliin kuuluu ehdottomasti 6 eri raaka-ainetta; peruna, porkkana, punajuuri, sipuli, suolakurkku ja omena. Minusta on ihan turhaa keitellä perunoita tai herneitä kun ei niitä kukaan koskaan syö.
Laatikot on helppo tehdä itse kun kaupasta saa semmoisissa isoissa pusseissa valmista kypsää lanttu-/porkkana-/perunasosetta, sen vaan maustaa ja lisää loput raaka-aineet ja laatikot uuniin. Itse teen laatikot vegaanisena, koska ne ovat oikeasti parempia kaurakermalla kuin lehmänmaitopohjaisella ruokakermalla, tämän totesi äitinikin jo vuosia sitten kun teki meitä varten osan laatikoista vegaanisina ja lopputulos olikin todella onnistunut.

Jouluun kuuluvia leivonnaisia ovat...
- Hanna-tädin pikkuleivät
- Englantilainen hedelmäkakku
- maustekakku
- taatelikakku
- piparit lähinnä se tekemisen ilosta ja koristelun vuoksi, ja piparitalokin on ollut tapana rakentaa
- tähtitortut, näitä tuo mieheke tykkää tehdä ja syödä, minä en välitä niistä ollenkaan
- tarkoituksena on kokeilla jotain uutta esim. hyydykekakkua 

Josko se Joulupukkikin lukisi blogiani niin tässä olisi minun toivomuslistani. Olen mielestäni ollut ihan kiltti tänä vuonna, ainakin niille ketkä ansaitsevat mukavan kohtelun.

Joululahjatoiveitani...
- astianpesukone
- metallinen kakkuhyrrä (Chez Marius)
- 20cm ja 24cm kakkurenkaat (näitä ei meinaa Suomesta löytyä mistään...)
- voitaikinatorvimuotteja 6-12 kpl
- minikokoinen kulmapaletti
- semmoinen Robertsin iso sivellin mitä leipomoissa käytetään, monien mielestä markkinoiden paras
- pulkkaa olen toivonut jo useampana vuonna mutta tähän asti se on jäänyt saamatta :(
- kirjat ovat aina mieluisia, varsinkin leivonta- ja keittokirjat (lähetä Tonttu vakoilemaan mitä hyllystä jo löytyy), toivelistalla olisi ainakin semmoinen kuin "Planeetan parhaat vegepurilaiset"
- haluan tuoksua Sirkus Aakkosilta, joten Dieselin Loverdose EdP olisi kiva
- Day:stä löysin Fluffin ihania passikoteloita ja iPhone-caseja 'Cherry On Top' -mallistosta
- pidän myös erilaisista kasveista ja kukista, ja suklaaövereiden sijaan kukat ovat ehkä parempi vaihtoehto

Astianpesukoneesta on puhuttu viimeaikoina meillä paljon. Tai lähinnä minä olen sitä halunnut ja jo päättänytkin että veronpalautuksista sijoitamme siihen, kun taas tuo miespuolinen on sitä mieltä ettei hän ainakaan sitä tarvitse, kun kumpikin saa hoitaa omat tiskinsä. Eihän se nyt ihan näin mene, ja uskon tiskikoneen pelastavan monelta sanaharkalta. Tässä leipomossa tiskirumba saa luvan loppua, ja tiskikone tulee, piste. :D

Tämmöisiä joulusuunnitelmia olisi minulla. Heti joulun perään onkin sitten uusivuosi pippaloineen, ja pitäisi varmaan miettiä myös mitä, missä, ja milloin sitten.

Haaste: Pieni palanen minua

Sain tämän haasteen sekä RedRose:lta että Kirsi-Riksi:ltä niin vastaan nyt sitten molemmille. Kyseinen haaste on viimepäivinä kiertänyt useissa blogeissa, ja voi olla etten äkkiseltään löydä 11:sta blogia jonne se ei olisi jo saapunut. :)

Kuten tästä huomaakin, en osaa vastata lyhyesti vaan olen hyvin perusteellinen ihminen. Mutta toisaalta ehkä tästä saa vähän syvällisempää mielikuvaa minusta. Aloitetaanpas...

Ohjeet:

1. Kerro 11 asiaa itsestäsi
2. Vastaa haastajan 11:een kysymyksee
3. Keksi 11 uutta kysymystä haastetuille
4. Valitse 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa/seuraajaa
5. Kerro kenet olet haastanut
6. Ei takaisin haastamista

11 paljastusta minusta:

1. Äitini ehdotti nimekseni Viiviä, mutta minusta tuli sitten Noora isäni ehdotuksesta. Olisin kyllä halunnut olla mielummin Viivi, ja nykyään käytän nimeni kirjoitusmuotona Nora (vaikka sen lausunkin kahdella o:lla eli Noora) mutta papereissa olen edelleen virallisesti Noora. Nimekseni olisin itse itselleni valinnut joko Lydia (isänäidinäidin ja isänisänäidin nimenä ollut) tai Viola, näistä nimistä pidän. Äidinäiti taasen on minua pienestä asti kutsunut Natashaksi, vaikkei sukuni kummallakaan puolella ole mitään kytköksiä Venäjään. Kolmas nimeni taasen liittyy suomalaiseen mytologiaan ja yhdistää minut isääni.
2. Tähän 25-vuoden ikään mennessä en ole maistanutkaan tupakkaa, enkä ole ollut humaltuneena. Alkoholin suhteen en ole absolutisti, mutta en ensinnäkään pidä sen mausta mutten ole muutenkaan kiinnostunut olemaan päihtyneenä ja hölmöilemään.
3. Päätin ryhtyä kasvissyöjäksi 15.6.2006, ja jätin samalla kertaa pois lihan, kanan ja kalan (lakto-ovo-vegetarismi). Tuolloin syyni olivat lähinnä pientä anarkiaa vanhempiani kohtaan, mutta hyvin pian asioiden laidan selvittyä minulle, perustelin kasvissyöntini eettisillä ja terveydellisillä syillä sekä ympäristövaikutuksilla. Muistaakseni syksyllä 2007 siirryin täysin vegaaniksi, ja olin vuosia täysin ilman eläinkunnan tuotteita. Jossain vaiheessa sitten juustonhimot veivät voiton, ja aloin toisinaan käyttämään maitotuotteita ja kananmunaa sisältäviä juttuja. Alavalintani kannalta olisi haastavaa olla täysin vegaani koska kuitenkin joudun maistelemaan tuotteita ja käsittelemään paljonkin kananmunia ja maitotuotteita. Kotona leipoessani suosin kuitenkin edelleen vegaanivaihtoehtoja, mutten ole ehdoton, ja toisinaan poden tästä huonoa omaatuntoa.
4. Ensimmäinen asia aamulla jonka tein sinä päivänä kun täytin 18 vuotta, oli kirkosta eroaminen nettipalvelussa. Ei ole minun juttuni, ja tiesin sen jo hyvin varhaisessa vaiheessa. En tiedä luokittelisinko itseni ateistiksi vai agnostikoksi. Mutta olen kiinnostunut henkimaailmasta, astrologiasta ja mytologioista, sekä intiaanikulttuureista.
5. En aina ajattele ehkä maailman loogisimmin, vaan tarkastelen asiaa useammalta kantilta ja päädyn ratkaisuun joka tuntuu parhaalta juuri kyseisessä tilanteessa. Joskus minulla on myös hankaluuksia omaksua se loogisin tapa tehdä joku asia, koska toimin välillä kuin vasenkätinen mutta olen kaksikätinen. Pystyn siis tekemään käsilläni asioita siis sekä samana että peilikuvana.
6. Olen pienestä asti lukenut päivän sanomalehden ja seurannut uutisia. Tänäkin päivänä seuraan tiiviisti uutisista mitä maailmalla tapahtuu, sekä olen kiinnostunut politiikasta. Ahnehdin tietoa ja välillä poden suurta maailmantuskaa lähes kaikesta, ja mietin liian monimutkaisia asioita ja menetän niiden takia yöuneni. Ajattelen siis liikaa ja se vaikeuttaa elämääni.
7. Äidinkieleni on suomi, mutta puhun melko sujuvasti ruotsia ja puhun huvikseen äidin tai siskoni  kanssa sitä aina välillä. Olen oppinut ja opiskellut eestin kieltä ja puhun sitä jo aika hyvin ja ymmärrän vielä paremmin. Myös saksaa ja espanjaa olen opiskellut, kuten äitinikin, ja saatan joskus vastata puhelimeen hänelle eri kielillä ja käydä läpi perusfraasit ja kuulumisten vaihdot. Venäjää osaan joitain sanoja ja turistisanastoa. Englantia puhun toki erityisen hyvin. Nykyään toisinaan sekoitan kieliä keskenään, tai siis sanon vahingossa suomen sekaan joitain sanoja muilla kielillä vaikka ajattelen sen suomeksi, tai jos en muista jotain asiaa jollain kielellä ja vahingossa sanon sen väärällä kielellä.
8. Musiikki on monella tapaa iso osa elämääni. Olen soittanut pianoa pienestä asti, ja 12-vuotiaana aloin soittamaan kitaraa ja vuosi-pari myöhemmin kuvioihin tuli myös sähköbasso. Tosin nuotinlukua en koskaan ole oppinut täydellisesti, vaan soitan pitkälti korvakuulolta. Sointuja ja tabulatuureja luen paremmin kuin pelkkää nuottiviivastoa. Harmikseni olen päästänyt nämä taidot hieman unohtumaan viime vuosina. Haaveilen vielä joku päivä opettelevani myös saksofonin soittotaidon. Olen myös opiskellut musiikin historiaa ja teoriaa, ja tietämykseni eri genreistä ja aikakausista on sangen laaja.
9. Jos en olisi lähtenyt tälle alalle, voisin kuvitella itseni floristiksi, ja olen ihminen joka on luova ja tykkää tehdä asioita käsillään. Hieman yllättäen kyllä olen myös haaveillut armeijan käymisestä, vartijan tai poliisin työstä tai työskentelystä tullissa. 
10. Pelkään käärmeitä aivan hurjasti. Saan itkusätkypaniikkikohtauksen jos telkkarissa vilahtaa käärme tai lehteä selatessa semmoinen pomppaa silmille. Toinen pelkoni kohde on Twin Peaks -sarjasta se hirvittävä peileissä ja näyissä vilahtava ukkeli eli Bob (näyttelijä oli nimeltään Frank Silva). Olen saanut kaupungilla useasti kunnon hepulit nähdessäni vastaavannäköisiä miehiä vaaleissa farkuissa ja farkkutakissa, pitkällä harmaalla takkutukalla varustettuna. Tämä pelko on vaivannut minua hyvin pienestä asti kun menin sitten katsomaan tämän mahtavan sarjan ensi kertaa ehkä hieman liian nuorena. Penskana en uskaltanut siksi nukkua ilman yövaloa koska pelkäsin tämän Bobin olevan sängyn jalkopäädyssä kyykyssä, tai katsoa peiliin kun pelkäsin sen naaman vilahtavan siellä. Hyi!
11. Katson usein iltaisin Muumeja ennen nukkumaanmenoa. Muistan ne ulkoa niin hyvin että on helppo nollata päänsä siinä samassa, ja unohtaa ikävät asiat häiritsemästä unia. Muumit on parhautta.

RedRosen kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Kahvi, tee vai kaakao?
- Teenjuoja olen (vahvaa mustaa lajiketta ja maitoa ja hunajaa), ja kaakaotakin juon aika usein sekä kylmänä että kuumana (soijamaidolla). Kahvista en pidä, mutta joskus tekee mieli joku kylmä kahvijuoma.
2. Tykkäätkö polttaa kynttilöitä?
- KYLLÄ! Varsinkin nyt kun ulkona alkaa olla jo hämärää niin kynttilöitä palaa paljon, tuoksukynttilöitä varsinkin. ♥
3. Millaisessa talossa asut; rivi-, omakoti- vai kerrostalo?
- '50-luvun matalassa kerrostalossa, ylimmässä kerroksessa. 50,5 neliötä ja parveke. 
Haaveilen että vielä joku päivä asuisimme kivassa vanhassa pastellimintunvihreässä puutalossa, jossa olisi iso puutarha ja mahdollisuus pitää hevosta ja muita eläimiä, ja tällöin voisin ajatella koirankin hankkimista. Koiran jos hankkisin niin se olisi ehdottomasti Siperian husky tai pitkäkarvainen collie (tricolor), nämä ovat lempikoirarotuni.
4. Oletko matkustellut Suomen ulkopuolella?
- Olin viimeksi matkalla (jos näitä Viron reissuja ei lasketa) Venäjällä Pietarissa keväällä 2012. Kävin Espanjassa Fuengirolassa 2009 kun äitini oli siellä muutaman kuukauden työmatkalla, ja vuonna 2005 kävimme perheemme kanssa Azoreilla, Seikkailin vuonna 2005 kuukauden Lontoossa ja Englannissa, sekä kävin Pariisissa. Olen myös ollut 2 kertaa viikon reissulla Norjassa, ja myös Ruotsissa Tukholmassa on tullut tehtyä pidempiä reissuja muutamia kertoja. Virossa olen käynyt niin monen monta kertaa etten edes pidä lukua, yleensä käyn Tallinnassa mutta kerran olen ollut Saaremaallakin. Viroon teen sekä päivän ostosreissuja, sekä useamman yön hotellimatkoja. Seuraavaksi haluaisin päästä Berliiniin.
5. Oletko jo aloittanut joululahjojen hankkimisen?
- En varsinaisesti, mutta olen jo keksinyt mahtavan lahjan isälleni. En vaan tiedä miten hyvin maltan pitää sen salassa jouluun asti. Hankin joululahjoja ainoastaan perheelleni, ja pyrin hankkimaan jotain hyödyllistä ja järkevää. Loput lahjat ostankin sitten itselleni. :D
6. Mitä leivot jouluksi?
- Äiti on perinteisesti leiponut englantilaista hedelmäkakkua, taatelikakkua, maustekakkua ja Hanna-tädin pikkuleipiä, ja ne kuuluvat siis minun jouluuni. Piparkakkuja yleensä myös leivon ihan sen leipomisen ilosta, vaikkei niitä tulisi syötyäkään, ja jonkinsortin talonkin tänäkin vuonna varmaan teen ja koristelen. Joulutortut eivät kuulu suosikkeihini, ainakaan luumuhillolla. Tänä vuonna voisin kyllä kokeilla jotain uutta ja erilaista.
7. Kuvaile itseäsi ihmisenä?
- "Easy to tease, hard to please." En välttämättä ole mikään maailman helpoin persoona, tai ainakaan minulla ei ole kiinnostusta miellyttää muita ja hakea hyväksyntää ajatuksilleni. Pidän enemmän yksilötyöskentelystä koska olen silloin itse vastuussa tekemisistäni, ja lopputulos on sitä mitä haluan. Oman arvonsa tunteva, ylitseni ei kävellä ja uskallan puolustaa itseäni. Osaan kuitenkin olla nöyrä ja teen kaiken aina parhaani mukaan. Olen kuitenkin pohjimmiltani niin tyypillinen Vaaka kuin olla ja voi, mutta minua usein luullaan Skorpioniksi ja minussa on kyllä niitäkin piirteitä ja ne tulevat ensimmäisenä esiin. Nämä Skorpionin piirteet lienevät siksi voimakkaat koska syntymäpäiväni on niin lähellä tätä kuun siirtymistä Vaa'asta Skorpioniin. 
8. Millaisista elokuvista pidät?
- Katson paljon Toiseen Maailmansotaan liittyviä elokuvia, ja näitä onkin kertynyt sangen paljon tuonne leffahyllyyn. Vanhat kauhuleffat ja psykologisesti jännät trillerit . Tim Burtonin tuotokset ovat myös ikisuosikkeja. Komedioille en lämpene, enkä liioin myöskään romanttisille hömppä-leffoille. Suosikkinäyttelijöitäni ovat mm. Benicio Del Toro, Johnny Depp, Kate Winslet ja Carice van Houten.
9. Lempi leivonnainen, leipomus?
- Korvapuustit on kyllä aina ♥, varsinkin uunituoreena kylmän kaakaon kanssa.
10. Millaisessa keittiössä leivoskelet?
- Keittiömme on pitkä ja kapea. Kaappitilaa on onneksi ihan mukavasti, laskutilaa voisi olla enemmän. Keittiöstäni löytyy punainen KitchenAid, ja keittiö on sisutettu retrohenkisesti punaisella ja sieltä löytyy paljon Coca Cola -aiheista tavaraa. Ruokapöytä sijatsee olohuoneessa.
11. Millä sinut saa iloiseksi/ilahdutettua?
- Pienet yllärit ja lahjat on aina kivoja.

Kirsi-Riksin kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Mitä leivot mieluiten?
- Olen jotenkin innostunut retrohenkisistä Amerikan herkuista, ja niihin haluan kehitellä täydelliset reseptit. Tällaisia ovat mm. sitruuna-marenkipiirakka, kurpitsapiirakka, pekaanipähkinäpiirakka. Myös kaikki missä on kirsikoita muodossa tai toisessa. Pullan leipominen on tosin yleensä myös hyvin rentouttavaa, ja on ihanaa kun koti täyttyy kanelipullan tuoksusta.
2. Lempimarja?
- Lasketaanko se kirsikka nyt sitten marjaksi vai hedelmäksi, kun se on "kivihedelmä eli luumarja"? :D Boysenmarja eli karhunvatukka myös jotenkin ihastuttaa minua ulkonäöltään.
3. Millainen olisi unelmaloma?
- Jossain kaupungissa missä olisi kaikenlaista kiinnostavaa katseltavaa ja historiaa. Haaveilen inter-rail -matkasta Euroopassa ja kävisin tutkimassa Toisen Maailmansodan aikaisten tapahtumien paikkoja. Roadtrip ympäri Amerikkaa olisi myös upea kokemus. Las Vegasiin tahdon vielä joku päivä. En välitä ranta-lomista.
4. Jos olisit leivonnainen, mikä olisit?
- Varmaankin joku suklainen missä on se kirsikka, ja tietysti joku millä on hieno nimi. Schwarzwaldin kakku voisi olla aika lähellä sitä, kenties leivoksena.
5. Millaista musiikkia kuuntelet mieluiten?
- Lyhyesti ilmaistuna '30-, '40-, '50-, '60-, '70- ja '80-luvuilta laajasti kaikkea. Nykymusiikista, varsinkaan kaupallisesta en piittaa. Suurimpia rakkauksiani ovat KISS, Alice Cooper, David Bowie, Marc Bolan & T.Rex, Pink Floyd, Chris Isaak, näin muutamia mainitakseni. Keittiössäni oleva retroradio on aina käännettynä Radio Nostalgialle.
6. Lempi tv-sarjasi?
Twin Peaks, Crime Story, Pan Am, Call The Midwife, MadMen, True Blood. Sekä tietysti Muumit, Babar ja Alfred J. Kwak.
7. Mauste jota käytät leivonnassa/ruoalaitossa eniten?
- Ruoanlaitossa laitan paprikajauhetta varmaan kaikkeen mitä teen. Leivonnassa taas vaniljaa kuluu paljon.
8. Joulu vai Juhannus?
- Hmmm... Luultavasti joulu, koska pidän sen tunnelmasta kynttilöineen ja koristeineen, ja koska lahjojen saaminen (tai niiden itselleen ostaminen) on kivaa. Juhannukseeni ei oikeastaan kuulu mitään mitä en kesälomalla muutenkin tekisi.
9. Lempimaasi?
- Vaikea sanoa, koska en ole käynyt kaikissa joissa haluaisin ja joista uskoisin pitäväni suuresti. Ja niin monessa on jokaisessa jotain erityistä mistä pidän. Jos kuvittelisin niin, että missä voisin haluta asua, niin Viro, Englanti tai Amerikka.
10. Elämäsi kohokohta?
- Kyllä yksi tärkeimmistä päivistä on 16.12.2007 kun kissamme Sirius saapui meille löytöeläintalolta. Toinen oli jo ensimmäisenä iltana mennyt sängyn jalkopäähän odottamaan kun olimme hammaspesulla ja katsoi meitä kuin kysyen että saako hän nukkua meidän kanssa. Myös se, kun pääsin opiskelemaan tätä leipuri-kondiittorin alaa, on ollut minulle merkittävä juttu.
11. Lempiblogisi, johon palaat aina uudelleen ja uudelleen.
- Minulla on bloggerissa seurannassa paljon hyviä ja mielenkiintoisia blogeja, ja pyrin aina lisäämään kiinnostavat sivustot sinne, jotta ne pysyvät tallessa. En osaa nimetä mitään yhtä tiettyä, koska seuraan monia erityyppisiä blogeja kuten leivontablogeja, kasvisruokablogeja ja vegaaniblogeja ja ulkomaisia blogeja, sekä joitain mitkä eivät liity mitenkään ruokaan tai leivontaan.

Haaste lähtee seuraaviin blogeihin:

1. Yoana Sweet
2. Tekila's Bakery
3. Marsipaaniporsaat rinnakkaisluokaltani
4-11. Kaikki halukkaat :)

Kysymykseni haastamilleni henkilöille:

1. Onko jokin ruoka-aine semmoinen, ettet haluaisi edes koskea siihen?
2. Paras kakkuvuoka on... Teflonia? Alumiinia? Silikonia?
3. Onko sinulta hukassa resepti johonkin mitä olet joskus tehnyt tai syönyt, etkä enää mistään löydä sitä?
4. Minkä maan ruoka- tai leivontakulttuuri sinua kiehtoo eniten?

5. Mikä on bravuurisi? Mimmoisen menun tarjoilisit vieraillesi?

6. Parhain ja pahin kouluruokamuistosi?
7. Kuvaile millainen olisi mielestäsi täydellinen kahvila/ravintola?
8. Jos syystä tai toisesta päädyt pikaruokapaikkaan, niin mihin ja mitä tilaat?
9. Suosikkilautapelisi?
10. Lempikukkasi tai huonekasvisi?
11. Missä näet itsesi 11 vuoden kuluttua?

SLY24: Ruukku-kilpailu ja voitto kotiin!

Peashooter, Wall-nut, Jalapeno, Garlic, Sun Flower, 

sekä etummaisena Potato Mine.

SLY24 -kierroksella meille rinkiläisille tuli postissa pieni yllätyspaketti, josta löytyi Iloleipurin silikonisia muffinssiruukkuja 6 kappaletta, ja näihin liittyen olisi tulossa kilpailu jossa tehtävä oli ideoida ruukkuihin sisältöä. Meille annettiin siis hyvinkin vapaat kädet sen suhteen mitä ruukuissa voisi olla.
Kun sain ruukut ja luin tehtäväohjeet, oli melkeinpä heti selvää että teen Plants vs. Zombies -aiheisia ruukkuja koska olen jo pitkään haaveillut tekeväni jotain aiheeseen liittyvää, ja toisekseen, idea tuntui erikoisemmalta ja omaperäisemmältä kuin kaktuksien tekeminen. Näitä sitten askartelin koulussa marsipaanikurssilla muiden töiden lomassa.

No pääsi sitten käymään niin että nämä minun zombeja vastaan taistelevat kasvit äänestettiin voittajaksi kisassa! Vaikka lähdin kisaan sillä mielellä että kaktukset olisivat ehkä olleet helpommin tunnistettavissa, ja että tämä olisi siinä mielessä vähän riskibisnes jos peli ei ole tuttu äänestäjille.
Mutta oli mukavaa voittaa jokin leivontakilpailu, tosin en ole vielä kuin vasta muutamaan osallistunut SLY-ringin kautta. :)

Nämä ovat eri massoista tehtyjä, massoja on värjätty sekä pastaväreillä että erivärisiä massoja sekoittamalla. Käytin lisäksi joissain CMC-jauhetta kuivattamaan ja kovettamaan osia. Yksityiskohdat olen maalannut pastaväreillä. Ruukussa ei ole tällä kertaa mitään muffinssia vaan pelkkää marsipaania, kun askartelin näitä eri päivinä koulussa.

Minun täytynee vielä hieman selittää mikä tämä Plants vs. Zombies oikein on, niille joille se ei ole tuttu. Kyseesssä on tosiaan semmoinen hauska peli jota on tullut pelattua tietokoneella ja löytyypä kännykästäkin tämä uusin peliversio. Pelin ideana on että sinulla on talo ja piha, ja zombit yrittävät kadulta tulla pihasi läpi taloon syömään aivosi. Eri kasvien avulla sitten tuhoat zombeja. Peli ei ole ollenkaan mikään pelottava vaan pikemminkin huvittava, ja erittäin koukuttava.
Omia suosikkikasvejani pelissä on Kernel-pult, Peashooter, Snow Pea, Bonk Choy, ja Melon-pult -kasvillakin saa hyvin tuhoa aikaan mutta se maksaa enemmän "aurinkoja". Hyviä lähitaistelukasveja ovat Wall-nut, Cherry Bomb, Jalapeno, sekä Squash, ja vedessä Tangle Kelp on aivan ykkönen. Eri zombie-tyypit tosin tuhoutuvat erityyppisistä kasveista, joten jokaiselle kasville on tarkoituksensa ja tilanteensa. Peli vaatii siis hiukan myös strategista suunnittelua ja taktikointia.

Hevosenlihakohusta...

Päädyin pohtimaan tätä Euroopassa tapetilla olevaa hevosenlihakohua, kun naputtelin julkaistavaa lasagnereseptiä tänne, ja olin aikeissa kommentoida asiaa ohimennen, mutta se ei jäänytkään ihan muutamaan lauseeseen. Päätin tehdä tästä ihan oman postauksensa, joka toivottavasti herättää ajattelemaan asian laitoja.

Hevosenlihaa on siis viimeaikoina löytynyt useiden eri valmistajien tuotteista ympäri Eurooppaa, myös Suomessa. Missään näistä tuotteissa sitä ei ole lueteltu raaka-aineluettelossa, ja on epävarmaa tiesikö edes tuotteen valmistuttaja tästä.

Haluaisin siis itse kommentoida tätä kohua siten että ymmärrän erittäin hyvin, että ihmiset ovat menettäneet luottamuksensa elintarviketeollisuutta ja valmisruokaa kohtaan. Mielessä on käynyt että ties mitä niihin kasvisruokiinkaan on saattanut kulkeutua, ja tämä jos mikä on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. On kuitenkin väärin, että tuotteen sisältö on jotain muuta kuin mitä sen on luvattu olevan ja mitä pakkauksessa lukee. Pakkausmerkintöjen kanssa tulisi olla erittäin huolellinen muutenkin, esim. allergikkojen takia.

Moni ihminen ei syystä tai toisesta kuitenkaan halua hevosenlihaa syödä. Itsekään en sitä ole lapsesta saakka halunnut syödä vaikka muuta lihaa söinkin, mutta eihän sitä nyt heppakaveria voinut syödä kun ratsastamassakin kävin. Nyt toisaalta kun asiaa ajattelen, niin kouluratsastaja Marko Björs puhui ihan asiaa kun totesi hevosenlihan olevan puhdasta ja hyvää lihaa, ja hevonen jos mikä on saanut elää mukavan elämän, toisin kuin tehotuotantosikalan tai -navetan kasvatti.

Ongelma tässä kuitenkin on se, että Suomessa hevosen lihasta saa niin alhaisen hinnan, että sillä ei välttämättä korvaa edes kuljetuskustannuksia hevosia vastaanottavalle teurastamolle. Monen mielestä onkin armeliaampaa lopettaa hevonen kotitallillaan ja kuopata, kuin lähettää pitkälle kuljetusmatkalle. Viime vuosina uutisotsikoissa puhuttiin myös näistä pitkistä kuljetusmatkoista esim. Italiaan, jossa hevosenlihasta saa paremman  hinnan, ja eläimiä kuljetetaan sinne jopa loukkaantuneina ja ilman jaloittelutaukoja, ruokaa tai juomaa.

Tässä hevosenlihakohussa onkin nyt se, että mistä tämä liha on peräisin, jos sitä on niin halvalla saatu että se on ollut kannattavaa ujuttaa naudanlihan tilalle? Todennäköisesti liha on peräisin juurikin jostain itä-Euroopasta, ja kyseiset hevoset tuskin ovat elämästään nauttineet, ja matka teurastamolle on saattanut olla kohtuuttoman pitkä, ja jalkakin olla poikki. Tämä on järkyttävää, ja tällaista lihaa tuskin kukaan haluaisi syödä.

Taito se on tämäkin...

Tulipahan vihdoin onnistuttua eräässä pikku tempussa, jonka olen jo vuosia halunnut osata. Onnistuin nimittäin tekemään kirsikan varteen solmun suussani! Ja kyse ei ole tuurista, koska onnistuin siinä kaksi kertaa peräkkäin ja eri varsilla. ;)

Temppu lienee tuttu ainakin Twin Peaksia seuranneille:

Hard Rock Cafe Helsinki

Tuossa viime viikolla tuli täytettyä vuosia, ja pitihän sitä jotenkin juhlistaa vaikka keskellä viikkoa syntymäpäiväni olikin. Mittariin tuli 24 vuotta, eikä minusta juurikaan tunnu niin "vanhalta", vaan koen olevani edelleen siellä parinkympin paikkeilla, enkä ole juurikaan muuttunut niistä ajoista edes ulkonäöllisesti. Ja kiitos Avonin kosmetiikan, silmäkulmiin eikä muuallekkaan ole vielä ilmestynyt harakanvarpaita. ;)

Olen siitä asti, kun huhuja Hard Rock Cafen avaamisesta Suomeen alkoi liikkua, odottanut tätä ja avaamisen aina siirryttyä olin jo huolissani, pääsisinkö viettämään synttärini siellä. Kuitenkin saman viikon maanantaina paikka aukesi, ja keskiviikkona olimme sinne menossa mieheni sekä ihanan ystäväiseni Jonnan kanssa.

Ravintola ei ottanut vielä pöytävarauksia vastaan, ja tiedustelin etukäteen kasvisruokavalikoimasta, ja ennen kaikkea jälkiruokalistasta, olisiko listalla yksi tietty herkku jonka olen ennenkin syönyt Pariisissa sekä Tukholmassa, ja Tukholmassa nimenomaan synttäreinäni. 

Kun saavuimme paikalle klo 20 maissa, ovella meille kerrottiin että edessä olisi noin tunnin odotus ennenkuin pöytä vapautuisi. Noh, ei siinä auttanut muu kuin istua odottelemaan siihen baaripuolelle, joka oli myöskin täynnä. Pääsimme kuitenkin paljon luvattua nopeammin pöytään.

Listalta löytyi useampi vegevaihtoehto, ja itse päädyin kasvisburgeriin jossa oli papu-bataattipihvi, ja burgeri oli mukavan mausteinen. Jälkkäriksi olin suunnitellut ottavani meille semmoisen valtavan maljan, jossa on brownie, jäätelöä, kermavaahtoa, suklaakastiketta ja päällä kirsikka, mutta annokset oli juuri myyty loppuun siltä päivältä. Noh, tarjoilijamme kuitenkin kiikutti pöytään minulle oman surprise-jätskiannoksen johon laitettiin kynttilä ja henkilökunta kokoontui pöytämme eteen laulamaan minulle onnittelulaulua, ja siihen yhtyi koko ravintola. Tämä tyttö oli melko muikeena, khihi!

Paikka tuntui kyllä melkoisen hintavalta verrattuna muihin maihin, vai liekö se sekoittanut kun on ennen maksanut joko Englannin punnilla tai Ruotsin kruunuilla, ja Pariisi nyt ei muutenkaan ole mistään edullisimmasta päästä. 

Mutta ruoka oli hyvää, tuon burgerin pihvin rakenne oli erinomainen. Ja palvelu sekä ilmapiiri, se on ihan omaa luokkaansa, ja ehkä se pääsyy miksi siellä käydään. 

Caribbean Black Bean Burger

Synttärisankarin yllärijälkkäri

Joku aivan ihana alkoholiton juoma, jossa vadelmaa 

sekä pina coladan makuista paksua pyrettä.

Ollaan tässä varmaan pian menossa Jonnan kanssa syömään se jälkkäriannos, Hot Fudge Brownie Sundae, joka on muuten niin valtava että sen syömisessä on hommaa kahdellekkin ihmiselle... ;)

Koulussa: 1. jakson yhteenveto (1. lukuvuosi)

Nyt on siis leipuri-kondiittorin opintoja takana 1 jakso eli 8 opintoviikkoa!
Ja myönnetään, on tullut kerran nukuttua pommiin, ja muutama päivä tullut oltua poissa sairastamisen takia. Mutta kaikinpuolin hyvin on lähtenyt opiskelut käyntiin. Ei liene epäselvää että olen hyvin innostunut kaikesta?

Tällä jaksolla olemme käsitelleet seuraavia asioita:
- massat ja taikinat, niiden valmistus ja käyttö
- koneet ja laitteet ja niiden käyttö
- leivonnan historiaa
- viljat ja niiden osat
- myllyn toiminta, viljasta valmistettavia tuotteita
- hygienia, omavalvonta
- mikrobiologia (elintarvikehygienia, ruokamyrkytykset, bakteerit, homeet)
- opintoihin liittyvää ATK:ta (@-ajokortti sekä portfolion rakentamista)


Tällä jaksolla olemme leiponeet seuraavia herkkuja:
- vanilja-, pähkinä- sekä suklaapikkuleipiä
- piimäkakkuja
- omenaraastekakkuja
- rahkakahvikakkuja
- marjatartaletteja
- mazariinileivoksia
- häränsilmä-pikkuleipiä
- erilaisia marja- sekä omenapiirakoita 
- omavalintaisena projektina valmistin satsin vegaanisia suklaa-banaanikahvikakkuja
- erilaisia sämpylöitä
- patonkeja
- hiivaleipiä
- kauravartaita
- pullaa; pikkupullia, voisilmäpullia, punnuspullia, pusupullia, kierrepullia, korvapuusteja, sekä täytepitkoja

Ja nyt sitten kuvasatoa leipomuksista:

C is for Cookie!

Vadelmatartaletteja

Tästä se lähtee, raaka-aineiden 

punnituksesta ja kokoamisesta

Piimäkakkuja

Mazariinileivoksia

Omenapiirakoita

Mustikkapiirakka jossa päällä 

troisseli eli muruseos

Pikkupullia

Pusupullia vadelmahillo- sekä 

vaniljakreemitäytteellä

Omenatäytteisiä punnuspullia

Sämpylöitä lähdössä koulun myymälään

***

Kuvia yritän aina muistaa ja ehtiä napsia töiden lomassa, ja aikomuksena on tehdä aina jokaisen jakson jälkeen tämmöinen kooste. Toivottavasti nämä kouluun ja alan opiskeluun liittyvät postaukset ovat avuksi alasta kiinnostuneille ja antavat käsitystä mitä opiskelu pitää sisällään. Onko jokin asia mistä haluaisit tietää lisää, mistä tahtoisit nähdä kuvia? Voisin piakkoin esitellä leipomoalan koneita ja laitteita mitä meiltä koulusta löytyy. :)

Koulussa: Opintie on alkanut!

Sain kesäkuussa tiedon, että olin päässyt opiskelijaksi Helsingin palvelualojen oppilaitokseen (Helpa), Roihuvuoren koulutuksyksikköön opiskelemaan elintarvikealan perustutkintoa, josta valmistuu leipuri-kondiittoriksi. Minä koko kesän odotin malttamattomana koulun alkamista, ja pääsyä opiskelemaan itseäni kiinnostavaa alaa.

Koulu on nyt alkanut ja sitä on takana ensimmäiset 5 viikkoa. Olen ollut hyvin innoissani, ja motivaatiostani kertoo myös se, etten ole ollut poissa turhaan saati myöhästynyt, vaikka jaksomme on yksinomaan klo 8 aamuja (ja minä en kuulu niihin aamuvirkkuihin ihmisiin).
Ensimmäinen viikko meni pitkälti alkuhässäkässä, johon kuului kaikenmaailman papereiden täyttämistä ja informaatiota asioista. Toisella viikolla pääsimme vihdoinkin oman ryhmämme kanssa tutustumaan paremmin ja myöskin tositoimiin eli leipomaan.

Ryhmämme, tai luokkamme, miten sitä nyt haluaa kutsua, on oikein kiva ja kaikkien kanssa tulee hyvin juttuun, ainakin minä siihen pyrin. Ryhmämme muodostettiin oppilaista, joilla on joko aiempia opintoja tai työkokemusta, ja ikähaarukka on 17-23. Meillä on myös mukavan oloinen ryhmänohjaaja, semmoinen, jolle uskaltaa sanoa jos jokin asia painaa mieltä tai on huonosti, ja se on tärkeää koska ryhmänohjaaja on yleensä se ensimmäinen henkilö jonka kanssa keskutellaan jos ilmenee jotain ongelmia.

Opiskelun alkaessa on jonkin verran kustannuksia, mutta tällä alalla ja ainakin meidän koulussa tämän alan opiskelukustannukset ovat sieltä pienimmästä päästä. Meillä hankintoihin kuului kolme kirjaa (joista itse en tarvinnut matematiikan kirjaa koska matematiikan kurssini hyväksiluettiin aiemmista opinnoistani), keittiötyöhön soveltuvat työkengät, sekä päähinemaksu koululle jota vastaan saimme 2 leipomopäähinettä.

Leipomotyövaatteet saamme koululta, ja niitä käydään viemässä pesulaan ja otetaan uudet tilalle sitä mukaa kun ne likaantuvat. Työvaatetukseen kuuluvat valkoinen leipurintakki, valkoiset leipurinhousut, sekä valkoinen essu. Essumme on nk. "taikaessu", siinä on jopa 4 eri pintaa käänneltäväksi ja liattavaksi. Essun tarkoitus on suojata muuta vaatetusta. Vaatetukseen kuuluu myös päähine, jonka alle on kaikki hiukset on laitettava.

Työkenkiä meille tuli koululle esittelemään eri merkkien edustajia, ja itse päädyin tilaamaan Laitosjalkineen kengät, joihin brodeerattiin hieno punainen sydänkuvio. Hyvät työkengät ovat alalla tärkeät, ne ovat ensinnäkin turvallisuusseikka (liukumattomat, vahvoja pesuaineita kestävät pohjat, sähköä johtamattomat), sekä vaikuttavat paljon omaan jaksamiseen kun kaiket päivät seistään ja kävellään.

Käyttämämme kirjat ovat Taikinasta tuotteiksi (jonka yksi kirjoittajista on UllanUnelman Ulla Svensk), sekä hygieniaopin kirja Tunne hygieniaosaaminen. Näistä kummastakin löytyy hyvää perustietoa alan ihmisille, ja tieto on pitkälti sellaista joka ei vanhene. Toki sitä piti hankkia myös vähän aiheeseen liittyviä koulutarvikkeita ja tilpehööriä, joita löytyi Tiimarista alennuksella. Vihko sekä kirjoitustarvikkeet ovat selvästi tarkoitettu tulevalle leipuri-kondiittorille. ;)

***

Sääntöjen mukaan emme saa julkaista muiden nimiä tai kuvia. Kuvissa tulee olemaan ainoastaan minä ja tekemiäni töitä. Kuvien tulee olla itseotettuja.
Koulun resepteillä on tekijänoikeudet, joten niitä emme saa julkaista suoraan sellaisinaan, ja ne ovat yleensä useiden kilojen massoja ja taikinoita, joita ei edes voi suoraan pienentää sopivaksi. Mutta ideoita ja inspiraatiota niistä kyllä saa. :)

Kesän tunnelmia kuvina

Olen tässä heinäkuun aikana viettänyt paljon aikaani maaseudun rauhassa vanhempieni luona. On tullut lomailun ohella puuhailtua monenlaista mattopyykistä puutarhatöihin, ja täällä eteläisimmässä Suomessa on jo satokausikin alkanut.

Mansikkasato on kypsynyt ja kävimme tilalla poimimassa 4 kukkurallista laatikkoa marjoja. Sateinen kesä on tehnyt sen että marjojen joukossa on kovin paljon homehtuneita yksilöitä, ja marjat saattavat kasvaa isoiksi mutta jäävät kuitenkin melko mauttomiksi. Mikäli tämä sateinen sää jatkuu, on vaarana että satokausi jää lyhyeksi ja marjat pilaantuvat pelloille, joten ei kannata lykätä omia mansikkahankintojaan kovin pitkään.

Myös mustikat ovat alkaneet kypsymään. Ehdimme jo äitini kanssa kerätä melkein ämpärilliset kumpikin, ja tuli tietenkin pyöräytettyä mustikkapiirakka näistä tuoreista mustikoista. Mustikoita säilöin pakkaseen, ja keitin myös mustikkahilloa. 

Vielä olisi edessä viinimarjojen kerääminen ja niiden keittäminen mehuksi. Punaiset viinimarjat alkavat olemaankin jo kypsiä, mustien valmistumista saamme odotella vielä tovin. Karviasiakin on tulossa kahden suuren pensaan täydeltä, mutta sille määrälle on hankala keksiä miten ne hyödyntäisi, hukkaankaan ei raatsisi luonnon antimia heittää. Villivadelmia aion myös lähteä etsimään, viime vuonna niitä löytyikin paljon niin tarkastetaan nämä samat tienoot.

Ja suuresti odotan että pääsen sienimetsään poimimaan suppilovahveroita ja kanttarelleja, vaikka itse en mitään sieniä syö lainkaan. Jos ei tästä sateisesta kesästä muuten voi iloita niin ainakin pitäisi sieniä tulla runsaasti.

Pakkasessa on jo talven varalle

- mansikoita

- mustikoita 

- raparperia

- mansikkahilloa

- mansikka-raparperihilloa

- raparperi-vaniljahilloa

- mustikkahilloa 

Tulossa on vielä ainakin

- vadelmia

- vadelmahilloa

- kuningatarhilloa

- viinimarjamehuja

- kokonaisia viinimarjoja

Tässä lopuksi kuvia kesän tunnelmistani.

***

Mansikoita tuli meille poimittua n. 10 kg, ja näistä sitten tehtiin hilloja 

sekä pakastettiin sopivissa annospusseissa. 

Äidin ja siskoni kanssa tuli yhteensä kerättyä n. 30 kg mansikkaa.

Metsämansikoitakin löytyi, ne tosin hävisivät 

parempiin suihin ihan sellaisenaan.

Vanhempieni luona viinimarjasato kypsyy, 

näistä sitten keitellään viinimarjamehua talven varalle.

Karviaispensaitakin löytyy vanhempieni puutarhasta. 

Näistä on ollut tapana keitellä hilloa, sekä myöskin mehua.

Näin lupaavia pilviäkin näkyi, muttei niistäkään 

syntynyt sitä kauan odottamaani ukkosmyrskyä...

Mikki-kissa osaa ottaa rennosti. 

Kissani Sirius ei ole yhtä rauhallista sorttia, ja hän ei tosiaankaan 

pysy paikallaan kun on mahdollisuus juoksennella ulkona.

Harjaneilikatkin kukkivat.

Kukkaloistoa á la tiikerililjat.

Juhannusruusut kukkivat vanhempieni pihalla.

Juhannusyön tunnelmia järvenrannalta.

Pietarin matka

Pääsin tässä hiljattain toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ja matkustin Venäjälle. Venäjä on monella tapaa kiehtonut minua jo vuosia, niin historiansa kannalta, kielenä ja kulttuurina, ja onhan Venäjä kuitenkin Suomen naapurimaa. Ja toki ruokapuolenkin takia, vaikka kasvissyöjälle venäläinen keittiö ei paljoa tarjoa vaihtoehtoja kun lihan, riistan ja kalan käyttö on hyvin runsasta.

Matkasimme muruseni kanssa Pietariin toukokuun lopulla, kun saimme todella edullisen risteilytarjouksen, johon sisältyi laivamatkat Helsingistä Pietariin ja takaisin ikkunallisella hytillä, sekä buffet-aamiaiset ja -illalliset mennen tullen, sekä kuljetus Pietarissa satamasta keskustaan ja takaisin.
Laiva oli St. Peter Linen Princess Maria, joka lähti Helsingistä lauantai-iltana, oli sunnuntai-aamuna perillä Pietarin satamassa, ja lähti takaisin kohti Helsinkiä sunnuntai-iltana ja Helsingissä olimme sitten maanantai-aamuna.

Buffet-illallisen valikoima oli kasvissyöjien, eli meidän kummankin kannalta melko heikko, lämpimistä ruoista löytyi ainoastaan jotain keitettyä riisiä jossa oli jotain papuja joukossa, ja sitten höyrytettyjä sekavihanneksia ja perunoita... Söimme lähinnä jotain pastasalaattia josta minä vielä jätin oliivit syömättä. No mutta jaksoipahan keskittyä oleellisen eli jälkiruokapöytään kunnolla!

Aamiaisella onneksi oli jo helpompaa saada kupunsa täyteen, ja siinä samalla vielä kerrata venäjänkielen sanastoa.

Kristuksen ylösnousemuksen katedraali eli Verikirkko.

Minun matkasuunnitelmiini kuului nähdä ja kokea asioita, päällimmäisenä varmaankin nähdä sipulikirkkoja joista eniten odotin Verikirkkoa eli Kristuksen ylösnousemuksen katedraalia. Ostoksille en ollut lähtenyt, eikä se oikeastaan Venäjälle matkustettaessa kannata monien tavaroiden ja nk. merkkituotteiden ollessa siellä selkeästi kalliimpia. Etukäteen olin kyllä ajatellut aina yhden maatuskan lisää mahtuvan kokoelmiini, mutta Venäjällä maatuskat olivat kaksi-kolme kertaa kalliimpia kuin Tallinnassa, enkä edes törmännyt semmoiseen yksilöön joka aiheuttaa tunteen että tämä on pakko saada.

Eremitaaši

Meidän päivämme kului kävellen paikasta toiseen ja minä siinä samassa räpsin kuvia sieltä täältä. Kävellen jaksoi aivan hyvin kiertää nämä keskeisimmät nähtävyydet Iisakin kirkolta (Исаакиевский собор) Eremitaašille (Эрмитаж), sieltä Verikirkolle (Собор Воскресения Христова), ja pääkatu Nevski Prospektia (Не́вский проспе́кт) pitkin ja sen ympäristöä tutkaillen.

Kupetz Eliseevsin kauppahalli

Siinä sitten yhtäkkiä silmien edessä oli joku aivan mieletön rakennus, ja sen korkeissa näyteikkunoissa aivan mahtavia valtavia koristekakkuja! No sanomattakin on selvää että sinne oli tietysti minun päästävä. Tämä paikka oli kauppahalli Kupetz Eliseevs (Купцов Елисеевых). Heti ovella oli arvokkaasti pukeutunut ovien avaaja joka ojensi ostoskorin asiakkailleja toivotti tervetulleeksi, ja tuntui heti kuin olisin astunut johonkin toiseen maailmaan ja ihan eri aikakauteen. 
Sieltä löytyi myyntitiskit leipomotuotteille, konditoriatuotteille, konvehdeille, lihoille ja mereneläville, kahville ja teelle, sekä viineille ja juustoille. Keskellä siinä oli pieni kahvila. Minä olin aivan häkeltynyt tästä paikasta ja ahmin silmilläni niitä kaikkia ihania herkkuja joita myyntitiskit olivat skarpissa järjestyksessä täynnä. Päädyin sitten ostamaan kirsikkahilloa, ja mukaan macaronseja. Olisi ollut mukava ostaa vaikka mitä mutta eipä ne olisi oikein säilyneet kun kuljimme ympäriinsä ja oli lämmin päiväkin. Lisäksi Suomen ja Venäjän välillä on tullirajoituksia elintarvikkeissa, näistä kannattaa ottaa selvää ennen matkaa. 
Tuonne jos töihin pääsisi niin olisi melkoinen unelmien ympäristö minulle, pitäisiköhän skarpata tuon venäjänkielen opiskelussa? Tässä vielä hieman kuvia tuosta konditoriatiskistä, koska sanat eivät riitä.

Leivoksia...

... hieman lisää leivoksia...

... ja vielä lisää leivoksia...

... kandeerattuja hedelmiä...

... suklaata...

... ja Macaron -leivoksia.

Koristekakkuja Kupetz Eliseevsin näyteikkunassa

Nevski Prospektilla sijaitsee myös Suklaamuseo (Музей Шоколада) joka on helppo löytää kun näkee valtavankokoisen suklaapukin kadulla. Piipahdimme siellä ihastelemassa suklaisia taideteoksia joita tässä myymälässä oli vaikka minkälaisia koristeellisista karusellihevosista Lenin -patsaisiin.

Yksi Suklaamuseon myyntitiskeistä.

Etukäteen olin lukenut tämmöisistä munkkibaareista, joissa kannattaa piipahtaa ja niistä löytää todellista venäläistunnelmaa ja voi vahvasti aistia myös menneen Neuvostoajan. Kun sitten vihdoin löysimme tämmöisen paikan, oli siellä melkoinen jono joka koostui vain paikallisista ihmisistä. Jonotimme varmaankin n. puoli tuntia mutta kokemus oli kyllä sen arvoinen. Paikalla ei ollut varsinaista nimeä, mutta se sijaitsi Bolšaja konjušennaja -kadulla, ja ikkunoissa lukee Пышки.

Tätä ei kannata ohittaa!

Paikka oli pieni ja vaatimattoman näköinen, ja siellä oli vain pari pöytäryhmää sekä seisomapöytiä, joilla oli serviettitelineessä paperisuikaleita. Paikassa myytiin vain näitä munkkeja eli pyškejä (Пышки) ja niitä ostetaan kasoittain, jokaisella oli näitä edessään vähintään 4 tai 5. Lisäksi munkkien seuraksi ostetaan makeaa maitokahvia, jota on isossa metallitonkassa tiskillä. Munkkeja tuotiin koko ajan lisää tiskille ja ne olivat vielä kuumia ja siis vastavalmistuneita. 

Asiointi on yksinkertaista, sanot tädille montako munkkia tahdot (jos ei osaa venäjän lukusanoja niin määrän voi näyttää myös sormilla), täti lappaa munkit lautaselle ja ripauttaa reilusti tomusokeria päälle, ja sitten rahastus. Munkit syötiin hotkien ja näillä paperisuikaleilla kiinni pitäen. Ulko-oven vieressä oli vielä peili, jossa tarkistettiin ettei sokeria ole jäänyt suunpieliin ja kasvoille. Luin tästä paikasta jälkikäteen, että kahvila on toiminut jo liki 50 vuotta, ja käytössä on edelleen myös alkuperäinen munkkikone. Myös useimmat työntekijätkin ovat palvelleet siellä Neuvostoajoista asti.

Pyška on maultaan ja olomuodoltaan melko lähellä suomalaista rinkilämunkkia, mutta ovat selkeästi ilmavampia ja pehmeämpiä. Näiden reseptin haluaisin löytää ja kokeilla.

Venäläismunkkeja eli pyškejä

Matkavinkeistä olin lukenut, että Pietarista kannattaa katsella ja ostaa kauniita tee-astiastoja, ja niin minäkin päädyin hankkimaan ehkä maailman kauneimman teekannun ja kaksi kuppia aluslautasineen, noin 16 eurolla. Teeastiastoni ostin Gostiny Dvorin (Гостиный двор) ostoskeskuksesta joka sijaitsi hyvin keskeisellä paikalla Nevski Prospektin varrella. Siellä valikoimaa astiastojen suhteen oli paljon, kestikin hetken että olin katsellut vaihtoehdot ja pystynyt päättämään minkä halusin.

Ostamani teesetti.

Kaikenkaikkiaan kaupunki oli hyvin kaunis ja loistelias. Rakennukset olivat kauniin värisiä ja hyvin koristeellisia, mutta arkkitehtuuri ei kuitenkaan dramaattisesti poikennut esimerkiksi Helsingistä. Yksi asia minkä huomasin melkein heti, oli se että missään kaduilla tai muualla ei näkynyt roskia, ja miten paljon semmoinen voikaan vaikuttaa katukuvaan. 
Ja metroasemat, ne olivat kuin palatseja ja kannattaa tosiaan maksaa 25 ruplaa metropoletista eli zhetonista ja käydä laitureilla asti katsomassa näitä, ja muutenkin metrolla on kätevää ja helppoa kulkea Pietarissa.

Admiralteyskajan metroaseman laiturit

Myös ihmiset olivat hyvin samankaltaisia suomalaisten kanssa niin ulkonäöllisesti kuin muutenkin. Kyllä sielläkin näkyi ihan kaikenkokoisia ja -näköisiä ihmisiä ja ihan rennosti pukeutuneita. Tämä ehkä hieman jopa yllätti minut, positiivisesti. 
Jostain syystä koen vanhempaa sukulaisuuden tunnetta venäläistä kansaa kohtaan kuin ruotsalaisia, vaikka minulla ei ole minkäänlaisia sukujuuria siellä. Hassua on se että minua luullaan usein ulkonäön perusteella venäläiseksi tai kysytään juuri tätä onko minussa venäläissukuisuutta.

Lopun yhteenvetona matkasta voin todeta, että ensinnäkin Pietarissa oli aivan turvallinen olo ja nämä peloittelupuheet siitä sun tästä joutavat roskakoriin. Kyllä sinne uskaltaa ja kannattaakin lähteä. Venäläiset olivat ystävällisiä ja kommunikointi onnistui monin paikoin myös englanniksi jos venäjänkielen taidot eivät riitä.
Jos St. Peter Line hieman uudistaisi laivaa ja hyvällä maulla sisustaisi tilat uudelleen, ja sitten markkinoisi tätä juttua kunnolla, voisi tästä Pietarin risteilymatkailusta tulla samanlainen juttu kuin silloin ennen oli Ruotsin-laivoilla käyminen.

Jos vielä joskus pääsen Pietariin, olisi mukavaa nähdä se talvella. Ja menisin ehdottomasti katsomaan Pietarin Music Hall -teatteriin (Санкт-Петербургский Государственный Театр Мюзик-Холл) jotain showta, sekä Kunstkameran (Кунстка́мера) antropologian ja etnografian museoon katsomaan Frederik Ruysch'sin kokoelmaa lasipurkkeihin säilötyistä ihmisruumiin poikkeavuuksista ja kummajaisista.

Retro-Cocista!

Lasipullo-cola ♥

Stockmann oli ensimmäinen paikka josta Suomessa sai Coca-Colaa jo alkaen 1930-luvulta. Nyt Stockmannilta löytyy 150-vuotisjuhlavuoden ajan tämmöisiä sixpackeja Coca-Colaa alkuperäisissä 250 ml:n kokoisissa pulloissa, hintaa tällä sixpackilla on 6,95 euroa.
Tämähän oli minulle ihan välttämätön hankinta, kun kaikenlaista Coca-Colaan liittyvää keräilen, ja näitä ajattelin siemailla jollain retrohenkisellä piknikillä jossa mukana olisi Amerikan herkkuja. Ja tunnetustihan Coca-Cola maistuu parhaalta lasipullosta!

Väriä elämään Tiimarista!

Kaupungilla pyöriessä käväisin Tiimarissa ja satuin tekemään mukavan löydön ja vielä hyvällä alennuksella. Tiimarista löytyy kuvan mukaisia värillisiä pahvisia kertakäyttöastioita, ja nämähän ovat ihana piristys piknikille, tai sitten saa vaikka tupareihin omaan sisustukseen sopivat kertakäyttöastiat helpottamaan juhlien jälkeistä siivousurakkaa.

Nämä kertakäyttöastiat ovat -50% alennuksessa kaikissa Suomen Tiimareissa ainakin 17.6.2012 asti, ja tämän jälkeenkin astiat ovat onneksi pysyvästi valikoimissa. Värejä löytyi ainakin kuvassa näkyvät musta, punainen, karkkipinkki ja turkoosinsininen, ja näiden lisäksi myymälöistä pitäisi löytyä ainakin limenvihreää ja tummansinistä. Sarjasta löytyy kaikissa väreissä isompi ja pienempi lautanen sekä pahvimuki. Kaikissa pakkauksissa on 8 kappaletta.

Tuotteiden hinnat (suluissa alehinta):
- isompi lautanen 3,00e (1,50e)
- pienempi lautanen 2,30e (1,15e)
- mukit 3,00e (1,50e)

- cocktail-tikut kumpikin 0,99e
- servietit 1,99e

Lisäksi Tiimarista löytyi paljon muutakin tarjoiluun ja esillepanoon liittyvää, sekä paljon lastenkutsujen rekvisiittaa. Itse nappasin mukaan näitä kuvassa myöskin näkyviä juomatikkuja sekä pinkkien lautasten kanssa kivasti sopivia serviettejä. Luultavasti käyn vielä hakemassa lisää näitä astioita kesän piknikkejä varten.

Kevät toi, kevät toi kirsikat!

Pitkä odotukseni on taas ohi ja kirsikat ovat saapuneet torikojujen myyntipöydille ja kauppojen tiskeille! Ehdin jo parin viikon ajan huolestuneena kysellä eri tahoilta missä nämä herkut viipyvät, mutta nyt vihdoin löytyy ainakin Helsingistä. Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta kirsikat ovat paljon parempia kuin tuoreet mansikat. :)

Kirsikkapuiden kukinta 2012

Minulla on myös onni asua alueella, jossa kasvaa paljon kirsikkapuita, yli 240 puuta eri lajikkeita. Täällä vietetään vuosittain jopa Hanami -juhlaa eli japanilaista kirsikankukkien katselujuhlaa. Harmikseni en ole vielä tähän mennessä päässyt tapahtumaan osallistumaan, kun tämä osuu aina äitienpäiväksi, ja silloin tulee yleensä suunnattua kotipuoleen. Mutta Roihuvuoren Japanilaistyylinen puutarha on kyllä vierailemisen arvoinen paikka, ja ihmiset tulevat kaukaakin ihastelemaan kirsikkapuiden kukintaa.

Lisää tietoa Roihuvuoren Kirsikkapuistosta ja vuosittaisesta Hanami -juhlasta löytyy täältä: http://www.roihuvuori.fi/hanami/

Kuvat: Sokerihelmi