Minun täytyy nyt sanoa, etten tiedä mitään tylsempää ja mielikuvituksettomampaa kuin mansikkakermakakku. Eikä se edes ole mikään järisyttävä makuelämys. Kuivaa kakkupohjaa, välissä hilloa ja ehkä banaanilastuja, päällä tuoreita mansikoita ja reunoilla kermavaahtoa. Voi elämän kevät!
Minun mielestäni kakussa pitää olla paksummat täytekerrokset kuin itse kakkupohjalevyt, ja kakun pitää olla kostean mehevää.
No tuli tuossa kesällä 2011 äidin pyynnöstä tämmöinen tehtyä juhannuksen kahvipöytään. Äiti oli pohjan tehnyt etukäteen ja minä sain työstää kakun loppuun. Päätin laittaa väliin mansikkamoussea, kostukkeena vaniljasokerilla maustettua maitoa, ja halusin panostaa visuaalisuuteen ja kokeilla mansikoiden latomista viipaleina tuommoiseksi ruusukemaiseksi, päälle tein vielä hyytelösokerista mehukiilteen.
Äitini on vannoutunut kuohukerman käyttäjä ja kaapista ei löytynyt kuin sitä, ja sen vatkaamisesta ei tullut mitään koska oli ukkosta ilmassa. Kävimme etsimässä jonkinsortin kermaa paikalliselta huoltoasemalta joka oli vielä auki, ja siellä sattui olemaan minun suosimaani Flora Vispiä yksi purkki kylmäkaapissa, kakku oli siis pelastettu. Paitsi että äitini ei omista minkäänlaisia pursotusvälineitä, ja tekee aina pussin voipaperista taitellen ja saksii siihen aukon josta tulee kruunutyllaa muistuttavaa jälkeä. Minä olin jo melkein vaipumassa epätoivoon kun ei ollut Kaiserin ammattilaistasoisia tyllia jotka kotoani löytyvät, ja kunnon pursotuspussia, olen nimittäin jonkin verran välineurheilija monessakin asiassa. Joten pursotukset ovat mitä ovat, en ota niistä vastuuta. ;)
Mutta nätti tuo tapa laittaa mansikat, tulee heti juhlavamman näköinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti