SLY26: Maaliskuun paketti!

Maaliskuun paketti saapui tännekin lopulta, ja tässä vihdoin myös postaus. Postaus tulee nyt pahasti myöhässä, ja sitä on varmasti odoteltukin, mutta olen ollut viimeajat liiankin kiireinen ja aina päättänyt että teen sen sitten huomenna, ja se huominen on aina siirtynyt huomiseksi, kunnes onkin kulunut jo ihan liikaa aikaa. Tänään tein radikaalin päätöksen ja päätin että skippaan yhdet työhön liittyvät messut, ja hoidan pois kaikki rästissä olevat asiat. Kouluun liittyvät blogiraportitkin pitää saada ajantasalle. Mutta nyt siis raporttiin!

Paketti sisälsi:
- vadelmamarmeladia
- säilykepersikoita
- serviettejä nimeltään "Kirsikkapuisto"
- kissalle herkkuja
- sitruuna (puuttuu kuvasta)

Paketista löytyi siis tämmöiset. Sitruuna oli ilmeisesti matkalla saanut sen verta osumaa ja vietettyään viikonlopun vielä postin hallussa, oli se alkanut jo pilaantumaan. :/
Serviettien kuosin nimi oli Kirsikkapuisto, ja kuosi on Jukka Rintalan käsialaa.
Paketissa ei ollut minkäänlaisia reseptejä eikä muutakaan viestiä, olisiko päässyt unohtumaan parilta? :o
Kissaa oli jälleen muistettu ja hänelle oli Whiskasin herkkunappuloita, ja näistä hän pitääkin. :)

Viime viikot ovat olleet työntäyteisiä, eikä helpostusta ei ole luvassa vaan pikemminkin päinvastoin. Olin juuri 4 viikkoa työharjoittelussa ja nyt jatkankin työharjoittelun merkeissä toisessa paikassa seuraavat 6 viikkoa, kun koululla ei ollut tarjota minulle mitään opintoja itse oppilaitoksessa. Työharjoittelun ohella pitäisi itse opiskella yksi mikrobiologian kurssi ja luvassa on ainakin pari tenttiä, sekä kirjallisia tehtäviä työssäoppimisjaksoon liittyen. Lisäksi pitää pitää videopäiväkirjaa työharjoittelusta. Työharjoittelut ovat aina rankkoja verrattuna koulussa istumiseen, koska ensinnäkin työtahti on aivan toista, ja koska sitä haluaa antaa itsestään kaiken mikä irti lähtee niin on todellakin semmoinen olo että puristettu kaikki mehut viimeistä pisaraa myöden. Ja toki aina uudessa paikassa joutuu oppimaan ja omaksumaan nopeastikin uusia tuotteita, tekniikoita ja tapoja.
Sen lisäksi että olen tehnyt ja teen täyttä työviikkoa leipomossa, teen vielä töitäkin siinä sivussa, ja kaikkien näiden asioiden pyörittämisestä ja raporttien rustaamisesta tulee viikossa älytön määrä työtunteja, ja tajusin vasta juuri että olen huhkinut viimeaikoina paljon enemmän kuin keskivertoihminen tekee työtunteja viikossa ja puhelin pirissyt ja kalenteri täyttynyt räjähtämispisteeseen, joten ei ihme jos on kotona siivoamiset jääneet, ruokaa ei jaksa juurikaan laittaa ja uni on maistunut. Tässä rumbassa on vielä juhlittu yhdet häätkin ja piti saada puvustettua tuo mieheke ja itsensäkin. Vapaa-aikajasta on siis tullut melkoisen tuntematon käsite, ja sitä ei liiemmin ole luvassa jatkossakaan... Mutta koska kesäni työt ovat edelleen puoliksi epävarmoja on pakko tehdä nyt kaikkensa josko saisi jotain säästöön. Liiankin hektistä on elämä välillä.