Ohrarieskat

Päätinpä kokeilla rieskan valmistusta, kun kävin Kluuvin kauppakeskuksen alakerrassa sijaitsevalla Maatilatorilla ja sieltä ostin ohrasta valmistettua Lapin rieskaa ja hyvää oli.

Rieskan ohjeita taitaa olla yhtä monta kuin on tekijöitäkin. Toiset tekevät taikinan veteen ja toiset piimään, jotkut laittavat hiivaa tai leivinjauhetta ja jotkut eivät mitään kohotusainetta. Rieskaa voi tehdä monista eri jauhoista tai niiden yhdistelmistä. Paljon on myös maakuntakohtaisia eroja rieskan valmistuksessa ja siitä miten rieska kuvioidaan ennen uuniin laittoa.

Minä päätin tehdä rieskani piimään, ja jätin laittamatta kohotusainetta, rieskanhan kuuluu olla litteä. Tein paria erilaista mallia, toiset isompana epäsymmetrisenä ja ilman mitään kuviointeja, ja toiset pyöreinä kulhon reunoilla muotoon leikaten ja haarukalla pistellen. Paistoin rieskat leivinkivellä, joten niistä tuli ihanan rapsakoita.

Taikina:
1 litra piimää
2 tl suolaa
noin kilo ohrajauhoja 

Jääkaappikylmään piimään sekoitetaan suola ja jauhoja niin kauan kunnes alkaa olemaan leivottavaa taikinaa. Jauhojen määrä saattaa vaihdella paljonkin riippuen jauhotyypistä sekä jauhojen tuoreudesta. Jauhoja on sopivasti, kun taikinakönttiä pystyy jauhotetulla pöydällä käsin painelemaan litteäksi. Leipoessa jauhoja kannattaakin käyttää rieskan alla runsaasti tai muuten rieska on pöydässä kiinni ja ärräpäät lentelee.
Rieskat paistoin 250°C lämmössä, ja leivinkivellä ne valmistuivat nopeasti. Tavallisessa sähköuunissa ilman leivinkiveäkin nämä voi paistaa, ja ovat valmiita kun pintaan alkaa muodostumaan ruskeita laikkuja. Parhaimmillaan rieskat ovat uunituoreina ja kun sipaisee voita päälle.

Herkullisia ostoksia!

Kun ajatukset pyörivät pitkälti kakuissa ja keittiössä tulee vietettyä paljon aikaa, alkaa tämä harrastus salakavalasti heijastua muuhunkin elämään. Toisinaan sitä tekee mukavia löytöjä ihan muilta osastoiltakin kuin vain sieltä keittiöpuolelta. Joskus jostain vaatekaupasta löytyi kiva t-paita jossa oli cupcakejen kuvia, ja kaikenmaailman koruja, avaimenperiä ja huulirasvojakin saa herkkujen muotoisina ja jopa niiden makuisina. Voiko näitä muka vastustaa?

Essu 9,95 e, keittiöpyyhe (50x70 cm) 4,95 e ja servetit 1,95 e

Tässä tuli käytyä H&M:ssä ja kappas kun sieltä tarttui mukaan söpöjä kirsikkakuvioisia keittiöpyyhkeitä ja servettejä (H&M Home), sekä kosmetiikkaosastolta aiemminkin käyttämääni ihanaa suklaakasvonaamiota ja nyt myös suklaista huulivoidetta.

Kasvonaamio 0,95 e, huulivoide 2,95 e

Leivinkivi

Tahdon kertoa teille rapean leivän salaisuuden, ja kuinka saada kotonakin pizzaan samanlainen rapea pohja kuin pizzerioissa. Vastaus tähän on leivinkivi, jolla saa sähköuunistakin kiviarinauunin paistotuloksen.

Ostin ensimmäisen Hukka Designin kiveni kesällä 2007, ja se palveli käytössä melkein 5 vuotta kunnes nyt sitten tuli tiensä päähän ja halkesi kahtia. Mutta niin loistava väline se vaan on, että olin jo seuraavana päivänä etsimässä kaupoista uutta kiveä. Haljennutta kiveä voi vielä toki käyttää, mutta uusi piti kuitenkin saada. Tämä neliskulmainen kivi tunnetaan nimellä Kiviarina, ja vastaava pyöreä on nimeltään Pizzakivi.

Kivi on ikivanhaa suomalaista puhdasta vuolukiveä, ja Suomessa valmistettu. Markkinoilta löytyy nykyään myös muun merkkisiä leivin- ja pizzakiviä, mutta niiden materiaaleista ja alkuperästä minulla ei ole tietoa. Hukka oli ensimmäistä kiveä hankkiessani ainoa markkinoilla laajasti oleva tuote, ja koska olin kiveen niin tyytyväinen ja haluan valita suomalaisen laatutuotteen, on toinenkin kiveni Hukan tuote. Kiven hinta pyörii siinä noin 35 euron kohdilla.

Kiven käyttö on todella yksinkertaista, oikeastaan leipominen ja paistaminen ei eroa mitenkään tavallisesta, saattaa tosin olla monessa kohtaa jopa paljon nopeampaa. Ainoa tärkeä muistettava asia on laittaa kivi uunin pellille tai ritilälle ennen kuin uuni laitetaan päälle, eli kylmään uuniin. Näin kivi lämpiää tasaisesti ja varaa lämpöä itseensä, eikä äkillisestä lämmönmuutoksesta halkea.

Kiven hoitaminenkin on varsin yksinkertaista, ainoastaan käyttöönotettaessa tehdään pidempiaikainen kuumennus. Kiveä voi pestä jopa astianpesukoneessa, mutta itse olen pärjännyt ihan pelkillä vesipesuilla, ja kiven on pesun jäljiltä annettava kuivua hyvin, vähintään vuorokausi. Aika ajoin kivi kannattaa öljytä ruokaöljyllä niin pintaan ei ota kiinni esim. pizzasta yli kiehuva juusto. Kiveä kannattaa käsitellä ja säilyttää varoen, iskuista tai putoamisesta se voi haljeta. Naarmut eivät estä käyttämästä kiveä.

Kiveä kannattaa hyödyntää myös tarjoilujen lämpinä tai kylmänä pitämisessä! Kiviarina -leivinkiveä myydään ainakin kaikissa Suomen Prismoissa. Lisätietoa kivestä ja sen jälleenmyyjistä löytyy Hukka Designin kotisivuilta.

Leivotaan -lehti

En ehkä koskaan ole toiminut yhtä nopeasti kuin tehdessäni päätöksen napata tämä lehti hyllystä mukaani. Kassajonossa katseen harhaillessa silmäni osuivat tähän pirteään kanteen ja kun tajusin että kyseessä on leivonta-aiheinen lehti, niin pakkohan se oli saada tutkittavaksi. Loppujen lopuksi olin jo samana iltana näpytellyt menemään vuositilauksen.
Harmikseni tajusin tämän olevan jo toinen numero lehdestä, ja ihmettelen miten minulta on jäänyt tämmöinen aarre huomaamatta. Täytyy jostain yrittää saada tämä käsiini.

Tässä kuvissa olevassa numerossa 1/2012 pidin erityisesti Pullahiiren haastattelusta ja juuri ilmestyneen kirjan maistiaisista, sekä suklaan ja lakritsin yhdistelmän inspiroivista ideoista, myöskin leipäaiheiset reseptit kiinnostivat. Kokonaisuutena lehti on ihanan värikäs ja täynnä herkullisia kuvia ja hyvältä vaikuttavia reseptejä. Aivan ihana lehti siis! :)

Silinterikakku

Kuva: Heidi Humina

Tämän kakun tein 11.12.2010 ravintola dtm:ssä järjestetyn L-World -tapahtuman 20. bileisiin, jossa järjestettiin myös kakkukilpailu. Kilpailuun osallistujien tuli kehitellä tapahtuman henkeen ja teemaan sopiva kakku, ja osallistujia oli loppujen lopuksi 4. Palkintona oli 100e lahjakortti Stockmannille.
L-World on dtm:n ja Kristiina Puukon säännöllisesti järjestämä naistentapahtuma dtm:ssä, ja tämän 20. tapahtuman teemana oli Partoja ja Bondagea! Kakkua ja Dragia!. Päädyin tekemään silinterin mallisen kakun, joka sopi niin Drag King -henkeen, ja onhan silinteri juhlapäähine.

Juliste: Heidi Humina

Tällöin olin vielä itse melkoisen tiukka vegaani, ja tahdoin samalla näyttää että vegaanisestikin voi leipoa, joten kakkukin oli kokonaisuudessaan vegaaninen. Kakkua varten paistoin erillisiä pyöreitä kakkulevyjä jotka muotoilin silinterin malliin, kostukkeena oli Spriteä, väleissä ananasmurskaa sekä Alpro Soyan vaniljavanukasta joka oli maustettu Pirkan lakritsikastikkeella. Tämän kakun teossa pääsin ensimmäistä kertaa käsittelemään sokerimassaa.
Jälkikäteen ajatellen tuo kakku oli ihan komea ulkoa, mutta nykyään tekisin kyllä melkein kaiken toisin. Voittoa tällä ei lohjennut, mutta hauska tapahtuma oli ja se oli pääasia. :)

Mudcake

Kun kipeänä oleva poikaystävä pyytää leipomaan jotain hyvää, voiko siitä kieltäytyä millään syyllä? Ei. Päädyin sitten leipomaan mudcakea, eli suomalaisittain melko ällöttävältä kuulostavaa mutakakkua. Mutta ei voi sanoa kuin että omnomnom. Helppoa, nopeaa ja suklaista!

Ohje:
4 munaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja (Anni Helena)
2 tl leivinjauhetta
200g margariinia
200g tummaa suklaata, esim. Taloussuklaa -levy

Sulata margariini ja siihen samalla suklaa paloina, vaahdota munat ja sokeri, ja sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. Yhdistä munasokerivaahtoon jauhoseos sekä suklaa ja rasva, sekoita varovasti ja mahdollisimman vähän.
Laita irtopohjavuoan (halkaisijaltaan n. 24 cm) pohjalle leivinpaperi, ja voitele ja korppujauhota vuoka. Kaada taikina vuokaan, ja paista 200° C keskitasolla n. 15-20 minuuttia. Oma uunini oli varsin tehokas ja 20 minuuttia oli ehdoton maksimi, koska kakun on tarkoitus jäädä keskeltä raa'aksi. Kakku kuitenkin jäähtyessää laskeutuu ja tiivistyy, eikä jää valuvaksi taikinaksi.
Valmiin kakun voi koristella yksinkertaisesti sihdatulla tomusokerilla, tai annospalojen päälle tai viereen voi laittaa kermapursotuksen.

Kesäinen mansikkakakku

Minun täytyy nyt sanoa, etten tiedä mitään tylsempää ja mielikuvituksettomampaa kuin mansikkakermakakku. Eikä se edes ole mikään järisyttävä makuelämys. Kuivaa kakkupohjaa, välissä hilloa ja ehkä banaanilastuja, päällä tuoreita mansikoita ja reunoilla kermavaahtoa. Voi elämän kevät!
Minun mielestäni kakussa pitää olla paksummat täytekerrokset kuin itse kakkupohjalevyt, ja kakun pitää olla kostean mehevää.

No tuli tuossa kesällä 2011 äidin pyynnöstä tämmöinen tehtyä juhannuksen kahvipöytään. Äiti oli pohjan tehnyt etukäteen ja minä sain työstää kakun loppuun. Päätin laittaa väliin mansikkamoussea, kostukkeena vaniljasokerilla maustettua maitoa, ja halusin panostaa visuaalisuuteen ja kokeilla mansikoiden latomista viipaleina tuommoiseksi ruusukemaiseksi, päälle tein vielä hyytelösokerista mehukiilteen.
Äitini on vannoutunut kuohukerman käyttäjä ja kaapista ei löytynyt kuin sitä, ja sen vatkaamisesta ei tullut mitään koska oli ukkosta ilmassa. Kävimme etsimässä jonkinsortin kermaa paikalliselta huoltoasemalta joka oli vielä auki, ja siellä sattui olemaan minun suosimaani Flora Vispiä yksi purkki kylmäkaapissa, kakku oli siis pelastettu. Paitsi että äitini ei omista minkäänlaisia pursotusvälineitä, ja tekee aina pussin voipaperista taitellen ja saksii siihen aukon josta tulee kruunutyllaa muistuttavaa jälkeä. Minä olin jo melkein vaipumassa epätoivoon kun ei ollut Kaiserin ammattilaistasoisia tyllia jotka kotoani löytyvät, ja kunnon pursotuspussia, olen nimittäin jonkin verran välineurheilija monessakin asiassa. Joten pursotukset ovat mitä ovat, en ota niistä vastuuta. ;)

Mutta nätti tuo tapa laittaa mansikat, tulee heti juhlavamman näköinen.