7. maaliskuuta 2013

Lasagne


Tämä lasagne on syntisen hyvää. Siinä on tomaattista kastiketta jossa soijarouhetta, sekä paksua juustokastiketta. Itsetehtyinä nämä ovat ihan erimakuisia kuin kaupan paketista valmistettuina. Aikaavievää tämän teko on, mutta kyllä se on sen arvoista!

***

Tomaattikastike soijarouheella:
n. 3 dl soijarouhetta kuivana (+kasvisliemikuutio)
1 iso sipuli 
soijakastiketta
paprikajauhetta
pippuria
1 prk tomaattimurskaa + vettä
1 pieni prk tomaattipyrettä
pari valkosipulinkynttä raastettuna
suolaa tai kasvisliemikuutiota

ripaus sokeria
loraus ketsuppia
yrttisekoitusta tai tuoreita yrttejä kuten basilikaa
loraus ruokakermaa tai maitoa

Juustokastike:
2 rkl voita tai margariinia
0,5 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
3 dl juustoraastetta
ripaus muskottia

lasagnelevyjä (riippuen vuoan muodosta ja kerrosten määrästä)
juustoraastetta lasagnen pinnalle

Keitä soijarouhe kasvisliemikuution kanssa. Pilko sipuli. Paista sipuli ja keitetty, valutettu soijarouhe pannulla, lisää soijarouheeseen mausteita kuten paprikajauhetta, pippuria ja soijakastiketta. Lisää pannulle (tai siirrä tarpeen vaatiessa soijarouhe isompaan kattilaan) tomaattimurskapurkki, tomaattipyrettä, vettä, raastettua valkosipulinkynttä, yrttejä, ja mausta. Anna kastikkeen hautua hyvän aikaa, vaikka puolisen tuntia miedolla lämmöllä, tarkista maku aika ajoin ja lisää mausteita tarpeen ja maun mukaan. Aika reilulla kädellä niitä saa kuitenkin laittaa, varsinkin jos ei käytä kasvisliemikuutiota.

Valmista juustokastike sulattamatta rasva kattilassa, ja sekoita siihen vehnäjauhot. Lisää maito ja sekoittele kunnes alkaa lämpiämään, lisää juustoraaste ja anna sulaa joukkoon. Mausta muskottipähkinällä ja lisää tarpeen vaatiessa suolaa.

Voitele lasagnevuoka, ja laita pohjalle ensin reilusti tomaattikastiketta, sitten lasagnelevyjä, hieman tomaattikastiketta ja siihen päälle juustokastiketta, ja taas lasagnelevyjä. Toista niin kauan kuin kastiketta riittää, kuitenkin niin että päällimmäiseksi jäisi hyvin kastiketta ja juustokastiketta, jonka päälle ripotellaan vielä juustoraastetta. Itse teen tämän välillä tuplasatsina, ja levykerroksia saan siihenkin helposti kolmekin.
Lasagne paistuu 175°C asteessa vajaan tunnin verran. Ja sitä paremmaksi se muuttuu kun antaa sen vetäytyä rauhassa.

2. maaliskuuta 2013

Hevosenlihakohusta...

Päädyin pohtimaan tätä Euroopassa tapetilla olevaa hevosenlihakohua, kun naputtelin julkaistavaa lasagnereseptiä tänne, ja olin aikeissa kommentoida asiaa ohimennen, mutta se ei jäänytkään ihan muutamaan lauseeseen. Päätin tehdä tästä ihan oman postauksensa, joka toivottavasti herättää ajattelemaan asian laitoja.

Hevosenlihaa on siis viimeaikoina löytynyt useiden eri valmistajien tuotteista ympäri Eurooppaa, myös Suomessa. Missään näistä tuotteissa sitä ei ole lueteltu raaka-aineluettelossa, ja on epävarmaa tiesikö edes tuotteen valmistuttaja tästä.

Haluaisin siis itse kommentoida tätä kohua siten että ymmärrän erittäin hyvin, että ihmiset ovat menettäneet luottamuksensa elintarviketeollisuutta ja valmisruokaa kohtaan. Mielessä on käynyt että ties mitä niihin kasvisruokiinkaan on saattanut kulkeutua, ja tämä jos mikä on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan omia kulutustottumuksiaan. On kuitenkin väärin, että tuotteen sisältö on jotain muuta kuin mitä sen on luvattu olevan ja mitä pakkauksessa lukee. Pakkausmerkintöjen kanssa tulisi olla erittäin huolellinen muutenkin, esim. allergikkojen takia.

Moni ihminen ei syystä tai toisesta kuitenkaan halua hevosenlihaa syödä. Itsekään en sitä ole lapsesta saakka halunnut syödä vaikka muuta lihaa söinkin, mutta eihän sitä nyt heppakaveria voinut syödä kun ratsastamassakin kävin. Nyt toisaalta kun asiaa ajattelen, niin kouluratsastaja Marko Björs puhui ihan asiaa kun totesi hevosenlihan olevan puhdasta ja hyvää lihaa, ja hevonen jos mikä on saanut elää mukavan elämän, toisin kuin tehotuotantosikalan tai -navetan kasvatti.

Ongelma tässä kuitenkin on se, että Suomessa hevosen lihasta saa niin alhaisen hinnan, että sillä ei välttämättä korvaa edes kuljetuskustannuksia hevosia vastaanottavalle teurastamolle. Monen mielestä onkin armeliaampaa lopettaa hevonen kotitallillaan ja kuopata, kuin lähettää pitkälle kuljetusmatkalle. Viime vuosina uutisotsikoissa puhuttiin myös näistä pitkistä kuljetusmatkoista esim. Italiaan, jossa hevosenlihasta saa paremman  hinnan, ja eläimiä kuljetetaan sinne jopa loukkaantuneina ja ilman jaloittelutaukoja, ruokaa tai juomaa.

Tässä hevosenlihakohussa onkin nyt se, että mistä tämä liha on peräisin, jos sitä on niin halvalla saatu että se on ollut kannattavaa ujuttaa naudanlihan tilalle? Todennäköisesti liha on peräisin juurikin jostain itä-Euroopasta, ja kyseiset hevoset tuskin ovat elämästään nauttineet, ja matka teurastamolle on saattanut olla kohtuuttoman pitkä, ja jalkakin olla poikki. Tämä on järkyttävää, ja tällaista lihaa tuskin kukaan haluaisi syödä.

Hemtex -kakku IV


Jälleen oli Kampin Hemtexissä VIP-asiakasilta, ja ohjelmaan kuului tietenkin tarjoilut kakkuineen. Sain taas tehtäväkseni tämän reilunkokoisen kakun, ja toiveena oli keväiset värit ja kukkia. Väliin laitoin sitruunatahnaa ja vaniljamoussea, joka oli raikas ja pirteä yhdistelmä. Ensin ajattelin koota kukat isoksi keoksi keskelle, mutta päädyin kuitenkin asettelemaan ne näin. Tuo nimilaatan meinasin jätää pois kokonaan, mutta päädyin semmoisen kuitenkin viime hetkillä kyhäämään.

Illassa esiteltiin kevään uutuuksia, ja myymälä oli jo hyvin täyttynyt sekä pastellisista että herkullisen voimakkaista väreistä ja tietenkin kukkakuoseista. Ainakin minulla tulee aina näin talven viimemetreillä palava halu saada kotiin jotain värikästä piristystä, ja viherpeukaloani alkaa syyhyämään kovasti. Kohta saakin jo laittaa ensimmäiset siemenet itämään.

***

Pohja:
4 x kääretorttupohja

Kostutus:
n. 8 dl Juissi sitruuna-lime -mehua

Täyte:
2 prk Lemon Curd -sitruunatahnaa
3 x vaniljamousse

Kreemi:
Flora Vispiä + vaniljakreemijauhetta

Koristelut:
1,5 kg FunCakes vaahtokarkin makuista kaulintamassaa
kukat on valmistettu Wiltonin kukkamassasta jota värjäilin eri väreillä

Koira -kakku (gluteeniton)


Tämmöinen ajokoiraa mukaileva kakku tuli väsättyä. Kakku oli pyynnöstä sekä gluteeniton että vähälaktoosinen. Täytteeksi valikoitui Dumle-mousse banaanipaloilla, ja sen valmistin toisella tapaa kun Dumle -suklaalevyt ovat kyllä gluteenittomia mutta sisältävät laktoosia. Ratkaisuna toimi mousse tummasta suklaasta, johon lisäsin kinuskikastiketta! Yleensä monet erityisruokavaliot pystyy huomioimaan pienellä kikkailulla, tai vaihtamalla tuotteen toiseen merkkiin joka saattaakin olla sopiva.

Mieleeni tuli ajatus, että miten hienosti tämän olisi saanut väritettyä airbrush-tekniikalla... Ja ei, tämä ei ole sitten mikään tekosyy hankkia semmoisia vehkeitä! :D

***

 Pohja:
5:n munan gluteeniton kakkupohja neliövuoassa 
(hieman hävikkiä muotoilussa)

Kostutus:
vajaa 2 dl vähälaktoosista maitoa jossa vaniljasokeria
(gluteeniton kakkupohja tarvitsee huomattavasti vähemmän kostutusta)

Täyte:
1 x Dumle-banaani-mousse soveltaen niin että suklaana käytin tummaa ja lisäsin joukkoon kinuskikastiketta. Varmistin että käyttämäni merkit olivat sekä gluteenittomia että vähälaktoosisia.

Kreemi:
1 prk Flora Vispiä + vaniljakreemijauhetta (Sallisen on gluteeniton ja laktoositon)

Koristeet:
valkoista Satin Ice -massaa
mustaa sokerimassaa/marsipaania
Satin Ice -massaa värjättynä Wiltonin pastavärillä Teddy Brown sekä kaakaojauholla
maalauksissa Wiltonin White-White väriä sekä mustaa elintarviketussia

14. helmikuuta 2013

Maidoton ja vegaaninen vaniljakreemi

Vaniljakreemijauheet, joita olen kaupoista löytänyt, sisältävät kaikki jotain maidon osaa, yleensä maitoproteiinia. Nämä eivät siis sovi vegaaneille eikä maidotonta ruokavalioa noudattaville. Gluteenittomia sekä laktoosittomia vaniljakreemijauheita kuitenkin löytyy, esim. Sallisen purkki on sekä laktoositon että gluteeniton.
Vaniljakreemi on kuitenkin monissa leipomuksissa herkullinen täyte, ja olen koulussa ihastunut tähän monikäyttöiseen tuotteeseen entistä enemmän. Sitten yksi ilta ennen nukkumaan menoa, pohtiessani maailman suuria kysymyksiä, hoksasin jotain. Muistin vegaaniajoilta soijavanukkaat, joista löytyi myös vaniljavanukasta, ja mietin miten se mahtaisi käyttäytyä uunissa, ja saisiko sen jollain aineella jämähtämään.


Tuumasta toimeen. Tein vegaanisesta pullataikinasta (soijamaitoa, Sunnuntain laktoositonta margariiniia, kananmunaton taikina ja voitelu siirappivedellä) pienen kokeilun tässä yhden lauantai-iltani ratoksi. Vaniljakreemiksi käytin Alpro Soyan Vanilja -vanukkaita, joita myydään keltaisessa pahvipakkauksessa, jossa 4x125g pikaria. Näin siinä sitten kävi:



 Koe 1: Vanilja-soijavanukasta sellaisenaan.
Tulos: Yllätyin, ettei vanukas lähtenyt kuohumaan tai valumaan, vaan säilytti olomuotonsa yllättävän hyvin. Jäähdyttyä jämäköityi. Maku hieman vetinen, haukattaessa hieman valuvaa. Seistessä päälle muodostuu ryppyinen nahka.




 Koe 2: Vanilja-soijavanukkaassa vajaa ruokalusikallinen Maizenaa per purkki.
Tulos: Olomuoto oli uunissa ja uunista ulos ottaessa hyvä, jäähtyneenä leikattaessa ei valu, suutuntuma hyvä, makukin hyvä. Seistessä vetäytyy ja painuu hieman kuopalle


 

Koe 3: Vanilja-soijavanukkaassa ruokalusikallinen Hyytelösokeri Multia per purkki.
Tulos: Tässäkin olomuoto vaikutti lupaavalta paistaessa sekä uunista otettaessa. Jäähtyneenä leikattaessa olomuoto hyvä, maku hyvä, kaunein lopputulos, hieman kiiltävä pinta, tasainen. Paras näistä.


Joten, arvon vegaanit sekä maidotonta ruokavaliota noudattavat, tai muuten soijamaitotuotteita suosivat, meillä on nyt paistonkestävää vaniljakreemiä! Yhtä vanukaspurkkia kohden vain sekoitetaan 1 rkl Hyytelösokeri Multia, ja halutessaan vaniljauutetta tai vaniljatangon siemeniä.
Suosittelen jättämään kreemille reunat, ettei se lähde karkuun. Ihan yhtä stabiilia tämä ei ole kuin oikea, mutta pysyy kyllä hyvin pullan syvennyksessä.

12. helmikuuta 2013

Koulussa: 3. jakson yhteenveto (1. lukuvuosi)

Kolmas jaksomme jakautui kahteen osioon, 4 ov työssäoppimista sekä 4 ov elintarvikeprosessien osaamista, yhteensä siis 8 ov (ov=opintoviikkoa). Aluksi olimme joulukuun alusta alkaen työssäoppimispaikoissamme, välissä pidimme kahden viikon joululoman, ja loppiaisen jälkeen olimme vielä viikon työssäoppimassa ennenkuin palasimme kouluun.

Minä suoritin oman työssäoppiseni siis  
Cafe Esplanadin omassa leipomossa. Viihdyin hurjan hyvin, ja oli ihanaa kun sai tehdä niin monenlaista. Sain tehdä oikeastaan kaikkea mitä muutkin siellä työskentelevät, tosin klo 4 aamulla tuleva leipuri teki pulla- ja leipätaikinat ja hoiti niiden valmistamisen ja muotoilun
(eli ylöslyönnin) kylmiöön valmiiksi, ja sieltä haimme niitä nostatukseen ja voitelimme ja päällystimme. Samaa kakkua ei välttämättä aina tehnyt alusta loppuun sama henkilö, koska esim. hyydykekakuissa oli monta vaihetta ja välissä saattoi joutua odottamaan, ja koristelutkin tehtiin vasta ennen esillepanoa.

Tekemiäni töitä:
- mustikkapiirakkaa
- porkkanakakkua
- hyydykekakkuja
- sitruunamarenkipiirakkaa
- suklaakahvikakkuja
- muffinsseja
- croissantteja
- cookieseja
- joulutorttuja
- joulupipareita
- Runebergin torttuja
- korvapuustien voitelua ja viinereiden täyttöä
- paistamista
- koristelua ja esillepanoa
- siivoamista tietysti myös

Kaikenkaikkiaan ensimmäinen työssäoppimisjaksoni meni hyvin, ei tullut poissaoloja eikä myöhästymisiäkään. Näytönkin suoritin, ja se tarkoitti että päivän ajan valmistin itsenäisesti tuotteita joita olin jo aiemminkin siellä tehnyt. Tein mustikkapiirakoita, suklaakahvikakkuja, sekä croissantteja. Tästä jaksosta ja näytöstä tuli sekä työpaikan että opettajan puolelta hieno rivi K3 -arvosanoja, eli kiitettäviä (meillä arvosteluasteikko on nykyisin 1-3). Olin aika iloinen ja ylpeä itsestäni. :)
Arvostelussa sanottiin, että minulla on hyvä ote taikinaan, olen tarkka ja täsmällinen, tulen hyvin toimeen muiden kanssa ja osaan huomioida muut, ja olen ihanan kiinnostunut alasta ja kaikesta siihen liittyvästä, että minulla on selkeä halu alalle.

Erityisesti jäin kaipaamaan radiota (jota koulussamme ei saa olla), ja sitä rentoa ilmapiiriä, ja kun jokainen keskittyy omaan työhönsä ja on siitä vastuussa.
Kahvilan puolella oli myös semmoinen mehukone, jonne laitettiin appelsiineja semmoiseen kouruun, ja sieltä ne pyörivät kuin lottopallot sinne puristimeen, ja hetkessä oli lasi täynnä jotain maailman ihaninta appelsiinimehua. Huvitusta muissa tuntui herättävän myös lounasannokseni, joka koostui päivittäin pääosin vesimelonista. Ehtymätön vesimelonivarasto olisi mukava omassakin jääkaapissa. ;)


***

Koulussa opinnot jatkuivat elintarvikeprosessiosaamisen töillä. Tämä tarkoitti 4:n viikon jaksoa, jossa valmistimme erilaisia ruokia ja perehdyimme niiden raaka-aineisiin ja käsittelyyn. Jaksolla käsittelimme paljon lihaa, kanaa ja kalaa, sekä opiskelimme lihan teoriaa kuten ruhon osia sekä niille sopivia käyttökohteita. Tämä on onneksi niitä harvoja kertoja, kun opinnoissamme olemme lihan kanssa näin paljon tekemisissä. Yleensä leipuri-kondiittori käyttää lihatuotteita lähinnä valmistaessaan esim. voileipäkakkuja tai suolaisia piirakoita, ja tällöinkin liharaaka-aine on valmiiksi kypsää ja esim. kinkkusuikaleita tai leikkeleitä.

Minä nyt en arvatenkaan ollut aiheesta kovin innostunut, enkä mielelläni käsitellyt lihaa tai kalaa edes hanskat kädessä. Maistamaan en suostunut eikä siihen onneksi kukaan pakottanut, ja sain aina jonkun luokkatoverin maistamaan puolestani. Olen tosiaan ollut nyt liki 7 vuotta kasvissyöjä (lakto-ovo-vegetaristinen, välillä ihan vegaanikin) enkä sinä aikana ole myöskään käsitellyt lihaa tai kalaa, joten on melko lailla unohtuneet ne taidot.
Minulle oli sangen kova paikka myös vierailumme eräässä helsinkiläisessä lihaleikkaamossa ja - jalostamossa. Se kloorin, veren, savun ja kuoleman haju oli kamalaa, enkä pystynyt olemaan koko kierrosta mukana nähdessäni puolikkaita eläinten ruhoja roikkumassa sieltä kiskolta. Muutenkin koko paikka oli hyvin ahdistava. Ei kiitos tällaisia retkiä enää.

Käsittelemämme aiheet:
- lihan teoriaa (ruhon osat ja niiden käyttö)
- kalan teoriaa (eri lajit ja niiden käyttö)
- maitotuotteet
- marjat, hedelmät ja kasvikset
- elintarvikkeiden lisäaineet
- pakkausmerkinnät
- 4 h ensiapua

Valmistimme seuraavia tuotteita ryhmissä:

Kala- ja lihatuotteiden valmistus:
- stroganoff
- lihakeitto
- jauheliha-kaalilaatikko
- mausteinen broilerkastike
- silakkapihvit
- kalapihvit
- italiansalaatti

 Juustot:
- piimäjuusto
- juoksutinjuusto

Kasvisruoat:
- porkkanasosekeitto
- kukkakaalisosekeitto
- porkkanapihvit

Jälkiruoat:
- vispipuuro
- marjatalkkunahyve
- ruusunmarjakiisseli

Hillot, marmeladit:
- erimakuisia marmeladeja
- erimakuisia hilloja (ja minä tietysti tein kirsikkahilloa)

Jaksolla tuli sairasteltua melko paljon, ja jouduinkin olemaan harmillisen paljon poissa. Liikkeellä oli kaikenmaailman flunssat ja influenssat, vatsataudeista puhumattakaan, ja nämä aiheuttivat välillä suurtakin katoa luokastamme ja koulusta ylipäänsä. Pystyin kuitenkin korvaamaan poissaolot ja opinnot jatkuvat sillä hyvällä mallillaan kuten tähänkin asti. Neljännessä jaksossa on luvassa mm. kokeellista leivontaa. Viides eli ensimmäisen vuoden viimeinen jakso on vielä auki, olenko työssäoppimassa vai jonkun toisen ryhmän mukana koulussa, kun muu ryhmämme suorittaa ns. yhteisiä aineita (äidinkieltä, matematiikkaa, englantia, ruotsia ym.) joista minulla on jo suoritukset aiemmilta opiskeluilta. Se selvinnee kuitenkin varmasti pian. :)

8. helmikuuta 2013

SLY22: Helmikuun paketti!


Uusi SLY-kierros alkoi jälleen, ja ollaan mukana jälleen. Kierroksen ensimmäinen paketti oli noudettavissa postista jo 8. helmikuuta, ja teemana oli "Talvipiknik".

Paketti sisälsi:
- kirsikkahilloa (70% kirsikkaa)
- mustaherukkamehutiivistettä
- pippurirouhetta
- eväspusseja
- jääpalamuotteja joissa nuolen lävistämä sydän
- Merkkari Mix -karkkipussi
- reseptit kasviskolmioleipiin ja puolukkapiirakkaan
- Maatuska-kortti ♥

Mustaherukkamehutiiviste ja eväspussit olivat selkeästi teemaan sopivia, ja nämä eväspussit vaikuttavat tosi käteviltä. Mustaherukkamehu tuli kuin tilauksesta, sillä kun heräsin päiväunilta ja tekstiviesti-ilmoituksen luettuani päätin lähteä pakettia hakemaan, tuntui kurkussa pahaenteisesti siltä, että saattaa tämä liikkeellä oleva ilkeä flunssa olla iskemässä minuunkin, ja sen yritän parhaani mukaan torjua juomalla paaaaaaljon kuumaa mustaherukkamehua (jossa on paljon c-vitamiinia). Paketista löytyi myös kirsikkahilloa (kirsikoistahan minä tunnetusti pidän suuresti), ja pippurirouhetta jota myöskin aina kuluu. Jääpalamuotti sopii Ystävänpäivään, joka onkin jo ensiviikolla. Ja Merkkari Mix -karkkipussi, tätä olen odottanut luettuani uutiset sen paluusta, mutten vielä ollut löytänyt niitä!
Resepteissä oli ohjeita kasviskolmioleipiin, ja näitä täytyykin kokeilla. Pakastintakin pitäisi saada tyhjennettyä viime vuoden sadosta, ja marjoja on vielä vaikka kuinka paljon kun niitä on ahkerasti kerättykin. Piirakoihin niitä saa hyvin uppoamaan. :)

Kiitos Salaiselle LeivontaYstävälleni kivasta paketista!